maanantai 23. huhtikuuta 2018

Tuulivoima - rikollistako?

Olen aina pitänyt itseäni jonkinasteisena voimalaitostekniikan asiantuntijana. Jos nyt en ihan asiantuntija olisikaan, niin ainakin asioiden ymmärtäjä.  Olin Tulivoima-kansalaisyhdistys ry:n vuosikokouksessa, jossa oli myös todella paljon todella päteviä asiantuntijoita. Huomasin, että en todellakaan ole yksin, sillä koko tuo porukka vastustaa tuulivoimaa. Ei tuulivoimaa sellaisenaan, mutta sen käyttämistä ns. sähköntuotantoon, johon se kerta kaikkiaan on sopimatonta.  Purjehdukseenhan se on ihan ok.


Vaikuttaa, että Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n jäseninä ovat lähes kaikki ne todelliset asiantuntijat, joilla ei oma lehmä makaa jossain ojassa. Minä en toki tuohon tohtoreiden, professorien ja muiden asiantuntijoiden joukkoon sovi. Onhan minulla juuri tuolta alalta vain insinööritasoinen koulutus, sillä vaikka olenkin DI, niin eri alalta. Voimalaitoskokemusta tosin omaan, mutta se on syntynyt vesivoimaloista. Vaikka tuo kaikki auttaakin minua ymmärtämään asioita, vastustan tuulimyllyjä lähinnä terveydellisillä perusteilla, sillä minun terveyteni nuo häkkyrät ovat tuhonneet totaalisesti.  Suomessa tuntuu olevan niin, että kokemusperäinen tieto jää tutkimusten jalkoihin, ja jos jotain asiaa ei nimenomaan ole täällä Suomessa ole tutkittu, niin sitä ei sitten ole tutkittu lainkaan. Joskus pelkkää kyselyä nimitetään tutkimukseksi. Ja ainahan voidaan katsoa keltä kysytään.

On olemassa useita todella päteviä syitä vastustaa myllyjä, joista tässä nyt nimeän muutamia:

-   -Ne ovat terveysriski niille ihmisille, jotka ovat allergisia infraäänille.
-   -Ne ovat terveysriski myös niille ihmisille, jotka pystyvät kuulemaan niiden jatkuvan jumputuksen.
-   -Niiden synnyttämä ”välke” aiheuttaa myös terveysongelmia.
-   -Osa linnuista lentää juuri sillä korkeudella kuin nuo lavat pyörivät. Lintujen havaintokyky ei riitä havaitsemaan vaaraa.
-   -Myös monet muut eläimet kärsivät noista joillekin ihmisille tutuista vaivoista.
-   -Monesta maakuntakaavasta on poistettu luonnonsuojelualueita myllyjen tieltä.  Luonnonsuojelualueet ovat kuitenkin olemassa luonnon- ja ihmisten suojelemiseksi.
-   -Tuulimyllyt ovat kalliita ulkomaalaisia tuotteita, joiden ostaminen heikentää kauppatasettamme. Ne asennetaan myös ulkomaalaisella työvoimalla, joten niiden työllisyysvaikutus jää varsin vähäiseksi.
-   -Tuulivoima on taloudellisesti kannattamatonta, koska se tarvitsee aina rinnalleen ”oikeaa” sähköä, jotta tuulen vaihtelu voitaisiin kompensoida  Sähkön kulutus ei seuraa tuulia. Pikemminkin tilanne on juuri päinvastainen. Silloin kun sähkön tarve on suurimmillaan, ei yleensä tuule. Näin luonto on vain päättänyt.
-   -Tuulien ailahteleva vaihtelu aiheuttaa myös ailahtelevaa vaihtelua sähköverkoissa. Tämä on erittäin haitallista sähköverkoille, joka on jo todettu mm. Saksassa, jossa on jo tuhat yhdistystä, jotka vastustavat Saksan ns. energiakäännettä.
-   -Tuulimyllyjen käyttöikä on suhteellisen pieni. Ne tuskin ennättävät elinaikanaan tuottaa rakennus- ja purkukustannusten verran rahaa, vaikka siitä suurin osa onkin kerätty veronmaksajilta tuulivoimatukena.
-   -Edessä meillä tulee olemaan miljardien purkukustannukset ja todella mittavat jäteongelmat, jotka monikymmenkertaisesti ylittävät ns. ydinjäteongelmat.

Kuten sanoin, tässä on vain osa niistä syistä, joilla noita myllyjä pitäisi vastustaa, mutta ihan viimeisenä tässä nyt heitän vielä yhden.

Tuulivoimahankkeet kokonaisuudessaan perustuvat petoksiin ja lain rikkomisiin.  Jo mainittu maakuntakaavojen ylikävely on vain osa siitä. Lisäksi Suomen tuulivoimatukea on tuotu nauttimaan jopa Saksassa konkurssiin menneitä yrityksiä.  Väitetään, että vain 30% tuulivoimayhtiöistä on ulkomaalaisessa omistuksessa. Runsaasti ulkomaalaista omistusta on kuitenkin ketjutettu ns. pöytälaatikkofirmojen kautta suomalaiselta näyttäväksi ulkomaalaiseksi sisarfirmaksi, joka kautta suomalaisten veroeurot valuvat ulkomaalaisiin taskuihin.


Eihän nyt ihan mahdotonta ole, että jossakin asiassa olisin väärässä, mutta pääsääntöisesti asian on näin.  Vaikka olisinkin väärässä, kyse on niin pienestä energiamäärästä, että sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä.  Rantautuessaan Suomeen tuulivoimayhtiöt toivat tullessaan hämärämiehiä ja korruption.  Tuskinpa tässä maassa on tehty yhtään tuulivoimalle myönteistä päätöstä, johon ei liittyisi katteettomia lupauksia, lahjontaa ja jopa uhkailua.     

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Verokapina

Nythän minulla ei oikein ole veronmaksukykyäkään, mutta sitäkin pahemmalta tuntuu tämä nykyinen veropolitiikka. Kyllä minä mielelläni olisin veroja maksanut, jos valtio osaisi käyttää rahaa, mutta kun ei. Olenhan minä itsekin tuhlata osannut ja osaisin varmasti vieläkin, jos olisi mitä tuhlata. Ei ollut minulla samanlaista lypsylehmää kuin on valtiolla - sitä nimitetään veronmaksajaksi. Oppositio on varmasti täynnä iloisia veronmaksajia, kun mistään ei saisi säästää ja kaikille pitäisi jakaa vain enemmän.
Nippa nappa noita veroeuroja kertyy, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin täysin vääristä kohteista. Kyllähän se väärin on, jos tuhannen euron eläkkeestä pitää maksaa veroa yhtään. Ei latin latia, sanon minä, sillä hyvin monet tuon summan juuri ja juuri ylittäneet ovat maksaneet eläkkeensä moneen kertaan. Nykypolvenhan se eläke pitäisi maksaa, mutta kun eivät taida pystyä siihen.  Ei siksi, että eivätkö haluaisi maksaa, mutta heitä on liian vähän. Vuosi vuodelta huoltotaseemme huononee, ja natsit huutavat kurkku suorina ”rajat kiinni”.   Jos todella kävisi niin, että rajat sulkeutuisivat, niin aika pian notkahdus näkyisi.  Sanoin ”notkahdus”, sillä oletan, että sitten taas laakson pohjalla tehtäisiin jotain.

Minun verokapinani alkaa siitä, että alle 1000 € tuloista ei verotettaisi lainkaan ja yli 5000 € tuloista vietäisiin puolet tai jopa yli. Oikeasti kukaan ei tarvitse elämiseen niinkään paljon, mutta tietysti koko perheen tulot olisi otettava huomioon. Suomi on julistautunut maailman parhaaksi milloin missäkin, joten ehdottaisin nyt, että pyrkisimme olemaan maa, jossa on maailman jyrkin progressio ja maailman oikeudenmukaisin verotus. Kaikilla olisi kohtuullisen hyvä tulotaso, ja pääosin sen maksajia olisivat tosi suurituloiset ja ne, jotka eivät ole edes omaisuuttaan ansainneet.

Minun päätäni rupeaa särkemään, kun jotkut ikätoverini sanovat säästävänsä perillisille. Miksi peijoonissa... minä olen antanut perintötekijät, ja niillä pitää pärjätä. Hyvin ovatkin pärjänneet, mutta rahaa ei tipu.  Sen verran minäkin osaan tuhlata, että en jätä sitä valtionkaan tuhlattavaksi.

Minun mielestäni perintövero voisi olla vaikka 90%, kunhan sitä ei tarvitse maksaa ilman rahaa. Kyllä se niin on, että vaikka olisi kuinka ison talon poika, niin jos ei ole rahaa, niin rahaa ei ole. Heti kun raha liikkuu, siihen saa verottaja iskeä kun haukka. Jos joku perii työpaikkansa, olkoon se sitten teollisuusyritys tai maatila, niin annettakoon hänen työskennellä rauhassa. Toisin sanoen: jos perillinen myy perittävän omaisuuden, on kauppahinta kokonaisuudessaan verotettavaa tuloa.  Tuskinpa tässä tapauksessa perillinen on ansainnut perintöänsä.

Tällainen perintöveron uudistaminen saattaa tuoda suuriakin summia valtiolle, jonka kuitenkin pitäisi olla vastuullinen omaisuuden hoitaja. Ei niitä rahoja saa tuhlata tarpeettomiin tukiin ja avustuksiin.

Olin aikoinani Kalajoen satamakirkon vapaaehtoinen.  Katsoimme iltaisin satamassa, kuinka ulkomaalaiset laivat toivat tuulimyllyn siipiä ulkomailta. Sitten nuo myllyt pystytettiin ulkomaalaisten toimesta.  Kyllä minä jo silloin ihmettelin, että paljonkohan tuokin homma maksaa ja kuka sen maksaa. Onhan se nyt jo selvinnyt. Se maksaa paljon ja minut on pantu maksumieheksi.

Olkoon tuo nyt vain yksi esimerkki valtion tuhlauspolitiikasta. Ihan vain tiedoksi kansalaisillemme. Kun me kaikessa yritämme olla maailman kärkimaita, niin lisätään siihen tämä meidän loistava parlamentti. Väkilukuun suhteutettuna se on yksi maailman kalleimmista kansanedustuslaitoksista.

Ihan tähän loppuun nyt sitten vaan pienenä vihjeenä: puoletkin riittäisi… osaisivat laskea paremmin prosenttejakin, ja verovaroja säästyisi joka kuukausi vähintään miljoona euroa.   


torstai 19. huhtikuuta 2018

Leikataan ja kyykytetään

Nuo ovat populistisia sanoja, joita oppositio käyttää lietsoakseen hallituksenvastaista politiikkaa.  Sen verran olen jo elänyt, että pystyn ymmärtämään tilanteen, jossa tällä hetkellä olemme.  Jos halutaan saada velkaantuminen pysähtymään ja maan talous jatkuvaan nousuun, on vain tehtävä jotakin. Jokainen asioita ymmärtävä ihminen tajuaa, mitä on on tehtävä.  Nuo ovat juuri niitä työkaluja, joita hallituksella on, vaikka oppositio on antanut toimenpiteille hieman halventavat nimet, joita sitten heitellään sopivasti kiihotuspuheiden väliin.

Vihreät huutavat kurkku suorana koulutusleikkauksista, vaikka minun mielestä koulutukseen suorastaan poltetaan rahaa, siinä uskossa, että sieltä löytyisi se autuus. On totta, että koulutus on tärkeää, mutta joku tolkkuhan siinä pitäisi olla. Olen itse opiskellut sekä opintotuella että täysin ilman tukea, jolloin piti kesän kuluessa saada säästöön se raha, jonka talvella kulutti.  Toki sitä hieman jouduin paikkaamaan äidin takaamalla opintolainalla.  Kun tuo paljon puhuttu opintotuki tuli, ei sitten lainaa enää tarvittu. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että opintotuki pitäisi kokonaan lakkauttaa ja siirtyä valtion takaamaan opintolainaan. Se lankeaisi kun ”manulle illallinen” jokaiselle opiskelupaikan saaneelle.  Se kasvattaisi alusta alkaen vastuuseen, koska laina pitäisi maksaa takaisin.  Sen lisäksi se olisi iso säästö valtiolle, vaikka uskonkin, että aina on niitä ”luusereita”, jotka eivät lainaansa pysty maksamaan. Osa opiskelijoista keskeyttää opinnot joka tapauksessa, mutta keskeyttäjien määrä varmasti vähenisi.  Enemmistö kuitenkin valmistuu ja maksaa velkansa. Jos tuo laina ei oikeasti riitä, voidaan hakemuksesta myöntää toimeentulotukea.

Muistan ajan, jolloin oppilaitoksissa oli lukukausimaksut ja vähävaraiset saattoivat päästä vapaaoppilaspaikoille. Ruoka toki piti ihan itse maksaa, mutta en usko, että noiden asioiden takia kukaan jätti opinnot opiskelematta.

Kysehän ei nykyiselläänkään ole mistään varsinaisesti opintoihin käytettävästä tuesta, vaan opiskelijoille suunnatusta sosiaaliavusta.  Jos siitä siis leikataan, ei se ole koulutusleikkaus, vaan sosiaaliavusta nirhaisu.  Se on helposti kompensoitu, kun jättää ne keskiviikkoiset karkelot väliin.   Ei minulla ollut niihin varaa osallistua, mutta tulipahan luettua tentteihin. 

Täysin tarpeeton menoerä valtiolle on puoluetuki.  Ennen 60-lukua kaikki puolueet joutuivat toimimaan omillaan ilman mitään lakisääteistä tukea. Silloin SMP vastusti tukea, mutta nöyrtyi myöhemmin nostamaan sen ollakseen samalla viivalla muiden puolueiden kanssa.  Nykyisistä eduskuntapuolueista vain Sininen tulevaisuus toimii omillaan.

En edes tiedä, kuka on keksinyt sanan kyykytys, mutta vaikuttaa kovasti Antti Rinteen ay-retoriikalta.  Kai sillekin sanalle hieman hurrataan, vaikka suuresti ihmettelen, mitä kyykytystä se on, että ihmisiä kehotetaan toimimaan itsensä parhaaksi.  Ei siis enää kyykytetä ketään, lopetetaan vain tukien maksaminen niille, jotka eivät ole tukea ansainneet.

Kun nyt taas näin radikaalisti kirjoitan, niin heitänpä lisää löylyä.  Ei todellakaan tarvitse ihan joka kirkonkylässä olla yliopistoa, korkeakoulua eikä edes ammattiopistoa. Puolella pärjättäisiin, ja samalla voitaisiin helpottaa työvoimapulaamme.  Sellainenhan meillä oikeasti on, vaikka sitä hienostellen nimitetään kohtaanto-ongelmaksi. Onhan se tietysti sitä, jos kuusamolainen merikapteeni ei saa työtä kotipaikkakunnaltaan, tai itseään ylikoulutettuna pitävä insinööri suostuu vain Nokian johtajan palkkoihin. 
Kuvahaun tulos haulle sakset
Kyllä tämä nykyinen ”työttömyys” on hyvin asenteellista. Liiallinen kouluttaminen vie motiivin tehdä suoritustason työtä.  Täytyy yhtyä muutamien oppositiopoliitikkojen sanoihin: ”Suunta tuntuu olevan oikea, mutta toimenpiteet riittämättömiä.”  Tottahan se on… ei ole riittävästi leikattu.

   

Sininen Tulevaisuus

Neljässä poliittisessa puolueessa minäkin olen jäsenenä ollut, mutta en ihan voi laskea itseäni takinkääntäjäksi, vaikka toki minunkin mielipiteeni ovat muuttuneet vuosien saatossa. Kaikillehan näin käy, joten lähinnä on idiotismia pitää sitkeästi kiinni siitä, minkä on vääräksi havainnut.

Lähes lapsena, tai ainakin melko nuorena, olin kansallisissa nuorissa, joka silloin lienee ollut jonkinlainen kokoomuksen nuoriso-osasto. Silloin minulle kävi kuin kissanpojalle: silmät vain aukenivat, enkä oikein tuntenut kuuluvani tuohon porukkaan.  Silloin oli myös tosiasia, että ei politiikka kovin paljon minua muutenkaan kiinnostanut.

Ensimmäinen poliittinen heräämiseni oli tosin tapahtunut jo vuoden 1956 presidentin vaalien aikoihin, kun radiosta kuunneltiin tuota monotonista luentaa ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen”, jonka katkaisi vain silloin tällöin sana Fagerholm.  No kekkonenhan se silloin valittiin sitten presidentiksi, ja tuntui melkein, että olin sen itse valinnut, kun radiosta olin tuota näytelmää kuunnellut.  Sen jälkeen seurasin, mitä tuo meidän Kekkonen oikein puuhaili, ja siinä sivutuotteena syntyi jonkinlainen näkemys politiikasta.

Fagerholm oli ollut Kekkosen vastustaja, joten tietenkin hänen taustajoukkojaan myös seurasin. Aika pian tuli selväksi, että olipa hyvä, että kuitenkin Kekkonen. Fagerholm oli liian vasemmalta ja senaikaisen käsityksen mukaan se tarkoitti melkein neuvostoliittolaista. No ei se oikeasti sitä ollut, mutta koko 50-luku oli pelätty vasemmiston vallankumousta ja Suomen liittämistä Neuvostoliittoon, joten tuntui se jotenkin pelottavalta.

Varsinaisesti jonkinlaista ideologiaa aloin muodostaa vasta, kun uutisoitiin Kekkosen ja Veikko Vennamon eripuraisuudesta. Nuorena opiskelijana minäkin yritin jo olla selvillä yhteiskunnan tapahtumista ja siitä, miksi ”meidän” Kekkonen ja Karjalan pakolaisten hyväntekijä Vennamo riitautuivat.  Sen verran paljon seurasin tuota eripuraa, että aloin itsekin muodostaa siitä käsityksen. Mitä enemmän asiaa seurasin, sitä selkeämmin aloin olla ”Vennamon miehiä.”  Kun Vennamo sitten perusti Suomen maaseudun puolueen SMP:n, aloin seurata puolueen ohjelmaa, jota en toki pitänyt virheettömänä. SMP eli melko varhaisia aikoja, kun olin Oulussa ”tekulla” ja teknillisen oppilaitoksen vahtimestari oli SMP:n miehiä.  Juttelin hänen kanssaan usein politiikasta, ja lopulta hän sai minut lupautumaan jonkinlaiseen apupojan rooliin SMP:n opiskelijajärjestöön. En muista, olinko silloin edes puolueen jäsen, mutta jonkinlaisia lippusia ja lappusia jaettiin. Kautta aikojen on ollut minulle tyypillistä, että en ole halunnut olla näkyvästi esillä, sillä halusin pitää omat näkemykseni asioista, joihin uskoin, täysin riippumatta siitä, mitä joku puolue on asiasta. Tähän perustuu myös nurja suhtautumiseni puoluekuriin.

Vasta myöhemmin, kun minua pyydettiin kunnallisvaali ehdokkaaksi, liityin puolueeseen. Se ei ollut edes SMP joka minua pyysi, joten en lähtenyt mukaan, mutta ihailin suuresti Vennamon ja hänen kumppaneittensa esiintymistä ”rötösherrajahdissa”. Vaikka en mennytkään vaaleihin tuon ”kilpailevan” puolueen nimissä, otin itselleni SMP:n jäsenkirjan ja olin myöhemmin myös puolueen ehdokkaana kunnallisvaaleissa. Luovuin totaalisesti politiikasta vasta, kun SMP ajautui konkurssiin, ja minulta ikään kuin meni poliittinen koti.

Seuraavan kerran minua sitten pyydettiin mukaan Ähtärissä. Perussuomalaiset oli silloin perustettu, ja kun tutkin puolueen ideologiaa, havaitsin sen suurelta osin SMP:n perilliseksi, jollaisena sitä markkinointiinkin.  Jälleen kerran yritin pitää matalaa profiilia, vaikka epäilenkin pelkän puolueen jäsenyyden aiheuttaneen lievää työpaikkakiusaamista eräiden ”julkikepulaisten” taholta. En myöskään Ähtärissä lähtenyt kunnallisvaalien ehdokkaaksi, vaikka sitä toivottiin. 

Suomalainen kulttuuri on siinä määrin kieroon kasvanut, että ajatus on ”jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan.” Olen kyllä ollut sekä SMP:n että Perussuomalaistenkin ehdokkaana, mutta aina olen toivonut, että en tulisi valittua, vaan että muutamat saamani äänet auttaisivat jota kuta toista pääsemään tuon kynnyksen yli.  Halusin kyllä olla puolueen jäsen ja auttaa tarvittaessa.

Jäätyäni eläkkeelle muutin Kalajoelle. Olen huono sanomaan ei, jos minua kauniisti pyydetään ja varsinkin jos pyytäjä on kaunis nainen. Olin visusti päättänyt jättää politiikanteon nuoremmille, mutta kun silloinen kansanedustaja Pirkko Mattila soitti minulle ja kysyi, ryhtyisinkö Kalajoelle perustettavan paikallisjärjestön puheenjohtajaksi ja puuhamieheksi, tunsin itseni niin tärkeäksi, että en ihan kokonaan kieltäytynyt. Toki kieltäydyin tarjotusta tehtävästä, mutta taas lupasin olla mukana.  No olinhan minä, mutta ei siitä mitään hyvää minulle seurannut. Sen verran sekalaista seurakuntaa olivat esimerkiksi puolueen löytämät kunnallisvaaliehdokkaat, että nykytietämyksellä en äänestäisi ketään tuosta porukasta, jos kärkiehdokkaina ovat ”Suomen paras autovaras” ja neljää konkurssiaan mainostava entinen yrittäjä.  Olinhan minäkin aikoinani ehdokkaana, mutta en silti ihmettele puolueen vaalimenestystä. Tällä hetkellä ainut ”persujen” valtuutettu Kalajoella on sitten ulkomaalaislähtöinen nainen, jonka vaimoni onnistui värväämään puolueen riveihin. 

Vaikka Perussuomalaiset rp perustettiin aikoinaan jatkamaan SMP:n poliittista linjaa, niin toisin kävi.  Puolue kasvoi ja menestyi, mutta kun mukaan tuli natseja ihannoivaa ja rasistista ainesta, lipui puolue pois alkuperäisestä tarkoituksestaan. Ennen Jyväskylän puoluekokousta selvisi, että kun Timo Soini jättää puolueen puheenjohtajuuden, ei hänen saappaiden täyttäjää ole helppo löytää.  Oikeasti ainut vaihtoehto oli eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho.  Kun ”rasistisiipi” julisti omaksi ehdokkaakseen Jussi Halla-ahon,aloin epäillä jotain huonoa.  Taisinpa tässä samassa blogissa kirjoittaa; ”Jos Jussi Halla-aho valitaan puheenjohtajaksi, niin Perussuomalaiset hajoaa.” 

Näin minäkin jouduin sitten vaihtamaan vielä kerran puoluetta, mutta voin vakuuttaa, että seuraavaa kertaa ei tule.

Tällä hetkellä ”persut” vielä paistattelevat sinisiä paremmassa kannatuksessa ja mälläävät rahojen ja nimen turvin, mutta jälleen ennustan.  Vähän kerrassaan ”persujen” kannatus laskee ja sinisten nousee.  Eihän kansalta voi jäädä huomaamatta, että Siniset ovat juuri se Vennamolainen ryhmä, joka pyrkii ajamaan Suomen kansan parasta.  Jäljelle jääneet perussuomalaiset ovat sitä, miltä näyttävätkin.  

 
En väitä, että Sininen tulevaisuuskaan olisi tarkoin minun ajatusteni mukainen, mutta kyllä se nykypuolueista parhaiten vastaa arvojani.  On siis oletettavaa, että tulevaisuudessa annan ääneni tälle ryhmälle.  Ei puolueen puheenjohtajaa ainakaan rikoksista ole tuomittu.