Rötösherrat selviävät kuin koira veräjästä

Sellainen maa tämä Suomi vaan on. Rötöstely kannattaa, kunhan muistat kuulua oikeaan porukkaan, pidät lompsan lyönnissä ja kyynärpäät korkealla. Tämä on siis enemmänkin yleisohje kuin minkään yksittäistapauksen filosofia, vaikka se kieltämättä tuli mieleeni vieraillessani entisessä työpaikassani Jalasjärvellä.

Kaipa sen monet muistavat, mitä joitakin aikoja sitten tapahtui Jalasjärven kruununjalokivelle, koulutuskeskus JAKK: ille, jolta valtio alkoi periä takaisin väärin perustein maksettuja valtionapuja. Kyllä se oikeasti surullista oli, kun keskustelin ihmisten kanssa siellä… siis niiden, joita vielä oli jäljellä. Itse olin onnellisesti päässyt eläkkeelle jo pari vuotta ennen ”katastrofia” ja lisäksi osastolta, jota kai vähiten syytettiin. Löysässä hirressä roikkumiseksihan he sitä nimittivät, sillä tulevaisuus ei valoisalta näyttänyt. Oikeastaan ei näyttänyt miltään, sillä kukaan ei tuntunut tietävän missä mennään ja mitä sitten seuraavaksi tapahtuu. Miljoonista puhuttiin…. siis oikeasti useista miljoonista. Summasta, joka vastasi koko kunnan vuoden verotuloja. Arvaatte varmaan miten sellaiselle kunnalle käy, joka moisen taakan alle joutuu.

Silloin kun keskustelu oli kuumimmillaan, minulta usein kysyttiin, olinko tiennyt mitään asioista. Vastasin, että en ole tiennyt. Totuudenmukaisesti vastasin, sillä oikeasti en tiennytkään. En siis tiennyt niistä asioista, joista syytteet tulivat ja takaisinperinnät aiheutuivat. Systeemin toki tunsin ja joistakin asioista tiesin, joten ihan mahdoton yllätys tuo perintäprosessi ei ollut. Onneksi minua pidettiin jo silloin sen verran ”perussuomalaisena”, että asioita käsiteltiin minunkin selkäni takana, vaikka ne itse asiassa olisivat minulle kuuluneetkin. Ihan hyvä niin, sillä nyt on helpompi hengittää.

Ehkäpä seuraava, sähköpostina tapahtunut kirjeenvaihto minun ja silloisen esimieheni välillä , kertoo jotain siitäkin asiasta.

Esimies: ”Asiakas vie ja JAKK vikisee, se on jakin toimintatapa” ja siihen minä vastasin: ”Annan vain tutkinnon vaatimusten mukaista koulutusta. Se on minun toimintatapani.”
 

Se keskustelu päättyi siihen. Kyse oli asiakkaan valituksesta, jossa tämä oli vaatinut tutkintotavotteiseen koulutukseen liitettäväksi aivan muita kuin tutkintoon kuuluvia koulutuksia, ja joita ei sellaisenaan voitu toteuttaa.

Niinhän siinä kävi, että se ”vikinä” päättyi ja itku alkoi. Kun nyt jälkeenpäin olen asioita katsellut, tuli tuo edellä ollut lause mieleeni. Totta kai syytä oli… tuo ”vikinä” oli syy sinänsä ja kyseinen esimies olikin niitä, joka sai lähtöpassit aikanaan. Monet lähtivät myös aivan vapaaehtoisesti, olivatpa syyllisiä tai eivät. Monet tiesivät asioista ja monet olivat tietämättä.

Oikeasti syyllisiä oli kahdenlaisia: virallisia ja todellisia. Virallinen syyllisyys syntyi aseman perusteella ja todellinen syyllisyys yleensä jollakin muulla syyllä. Niinhän se systeemi toimii monissa muissakin organisaatioissa, että sopimuksista neuvottelevat ja kauppoja junailevat ihan eri henkilöt kuin ne, jotka sitten nimensä papereihin laittavat. Tarkkana pitää silloin olla, että ei pistä nimeään ”väärään” paperiin. Se vain on niin, että kun syyllisiä aletaan etsiä, niin tuskinpa monikaan sopimusten junailija tulee kertomaan, että hänhän se oikeasti oli, joka sen sopimuksen järjesteli. Kyllä ne nimen kirjoittajat saavat kunnian olla syyllisiä.

Ei tämä JAKK mikään yksittäistapaus ole. Ihan samanlaisia tapauksia on Suomi täynnä. Monet yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin syystä tai toisesta. Kun firman sisällä on syylisiä sitten haettu, on ”viralliset syylliset” potkittu poi, tai siirretty muihin tehtäviin, ja todellisia syyllisiä sitten etsitty milloin minkin mittarin mukaan. Yleensä syylliseksi joutuivat ne, joilla ei ollut poliittista suojaverkkoa, tai muuta hyvävelijärjestöä. Jotka eivät alun alkaen olleet osanneet vierittää syitä toisten niskoille ja poimia kunniaa mahdollisista menestyksistä. Tässä ”korruptiovapaassa” Suomessakin saattoi joskus tapahtua niin, että myös paksu lompsa piti poissa pallon jalasta.

Kun nyt kuitenkin JAK:ista olen puhunut, täytyy muistaa, että lähes kymmenen viimeistä vuotta tätä taloa palvelin, eikä minulla oikeastaan ole tämän kaltaisia muistoja muista yrityksistä. JAKK on kuitenkin mielestäni ihan hyvä esimerkki, sillä sen katastrofissa toteutuivat nuo kaikki mainitsemani asiat. Kyllä monet näistä selviytyjistä näyttivät edelleen JAKK:issa olevan ja monet muut ”syyttömät” sitten jossain muualla.

Lopuksi kuitenkin on todettava, että JAKK oli hyvä työnantaja, joka kohteli hyvin sekä asiakkaitaan että työntekijöitään.

Sairaat terveyspalvelut

Pitäisikö tavallisen ihmisen ymmärtää politiikkaa ? No ei todellakaan tarvitse, sillä politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa. Siis ihan simppeli juttu kenen tahansa käsittää. Onhan se toki totta, että poliitikkojen ymmärtäminen on jo vaikeampaa, sillä ihmisen luontainen halu kätkeä huono vaikutin hyvän alle on erityisen pitkälle kehittynyt juuri poliitikoissa.

Jos nyt sitten oman edun tavoittelua on pidettävä huonona asiana. Eihän se tietysti sitä ole, sillä jokaisella meistä on enemmän tai vähemmän taipumusta tähän. Se on ihan tervettä niin kauan kuin se voi tapahtua tallomatta toisten varpaille. Jotain outoa meissä suomalaisissa kuitenkin on, sillä tämä on paitsi yhdistysten luvattu maa, niin myös poliittisten puolueiden paratiisi. Demokratian nimeen vannoo melkein jokainen, mutta juuri silloin kun demokratia toimii ja se nostaa vaikutusvaltaiseen asemaan jonkun muun kuin minut, ryntää suomalainen perustamaan uuden yhdistyksen, uuden urheiluseuran tai liiton, jopa poliittisen puolueenkin. On siis täysin selvää, että oma etu menee yhteisen edun edelle, sillä siitähän tässä tosiasiassa on kysymys. Politiikkaa ei oikeasti ymmärrä edes poliitikot itse. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat sairaat terveyspalvelut.

Vedotaan joihinkin 20 000 asukkaan väestöpohjiin, jotta palvelut voitaisiin järjestää tehokkaasti. Varmasti se pitää paikkansa ruuhkasuomessa, jossa matkat palvelupisteisiin ovat riittävän lyhyet. Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla saattaa vaatia jo satojen kilometrien matkoja, ennen kuin kyseinen väestöpohja oikeasti saavutetaan. Tällaisella alueella ei missään tapauksessa voida tarjota tehokkaasti mitään palveluja, kaikkein vähiten terveyspalveluja.

Terveyspalvelujen heikko saatavuus ei olekaan kiinni väestöpohjasta, vaan saamattomista ja ymmärtämättömistä poliitikoista. Toki myönnetään, että lääkäripula on osa syynä tähän, mutta koskaan en ole kuullut poliitikkojen lausuvan ääneen tämän lääkäripulan todellista syytä. Minäpä kerron sen nyt teille. Se on liian vähäinen lääkärien koulutus.

Tuliko yllätyksenä ? No eipä tainnut tulla, mutta olisiko se yllätys, jos väittäisin, että meidän hyvävelijärjestelmämme on estänyt riittävän suuren opiskelijamäärän sisäänoton lääketieteellisiin tiedekuntiin. Se ei ole koulutusresurssien puute, se ei ole myöskään tiedekuntiin pyrkijöiden puute. Se on yksinkertaisesti lääkäriliiton peukalo, joka painaa seis-nappia silloin, kun koulutusmäärät kasvaisivat riittävän korkealle tasolle. Lääkäriliiton puheenjohtaja on sanonut, että jos lääkärikoulutusta lisätään, niin lääkärien taso laskee. Ja paskan marjat laskee, jos koulutuksen tasoa ei lasketa. Ainut mikä oikeasti laskee on lääkärien palkat, jotka ovat jo kauan olleet moninkertaiset verrattuna muihin suunnilleen vastaavan tasoisen koulutuksen saaneisiin ihmisiin.

Tämä pelko palkkojen laskusta on se voima, joka saa lääkäriliiton vuodesta toiseen vastustamaan lääkärikoulutuksen lisäämistä. Eikö tässä ole tyypillisimmillään esimerkki siitä, kuinka huono vaikutin on melkein onnistuneesti kätketty hyvän alle. Mistä sitten johtuu, että lääkäriliitto pystyy kävelemään poliittisten päättäjien yli? Ilmiselvää on, että tässä vaikuttaa se paljon puhuttu hyvävelijärjestelmä, vaikka en juuri nyt pysty sitä toteen näyttämäänkään.

Puheet terveydenhuollon kokonaisuudistuksista ovat pelkkää hämäystä, jolla tuo korruptio pyritään peittämään. Surullista on, että ennen kuin joku poliitikko oikeasti uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, voidaan saada vielä monta tarpeetonta vainajaa. Liian myöhäinen hoitoon pääsy on tappanut jo tuhansia ihmisiä, mutta tästä tuskin lääkäriliittokaan on huolissaan. Totuushan on, että ennemmin tai myöhemmin nämä ihmiset olisivat kuitenkin kuolleet.

Pro Sautinkari

Jos nyt olen väärässä taas, niin koetan myöntää sen niin pian kuin voin. Kun nyt kuitenkin tältä tuntuu, niin kirjoitan tästä, vaikka saisin riidanhaastajan maineen. Johtuukohan minun tarpeeni ottaa kantaa näihin Kalajoen asioihin juuri siitä, että olen muualta muuttanut tumu… siis tulomuuttaja. Tästä syystä näen varmasti monet asiat ihan toisella tavalla kun Kalajoen kantaväestö, joka on kaikkiin asioihin jo turtunut.

erityisiä luontoarvoja. Senkään vertaa ei ole merkitystä Sautinkarin karavaanareiden alueella. Tunnenkohan minä nyt sitten sympatiaa tuota Pohjois-Pohjanmaan parasta matkailualuetta kohtaan, kun sekin on tulomuuttaja. Muutti alueliitoksen mukana Himangasta Kalajokeen ja sai siitä palkkiokseen tuhoamispäätöksen. No, oikeasti minä en tiedä, onko siitä edes virallista päätöstä tehty, mutta kovasti tuntuvat karavaanarit pelkäävän, että niin siinä käy. Rajattomassa rahanahneudessaan kaupunki kaavoittaa ja myy sen kerrostalotonteiksi. Näin äkkiä se tuntuu siltä, että se on väärä päätös.

Kuten sanoin, jos olen vääräss,ä koetan sulattaa mieliteitteni murskajaiset, mutta kun minusta tuntuu, että suurin osa himankalaisista on sitä mieltä, että tätä paikkakunnan helmeä ei pitäisi hävittää.

Kun muutin aikanani Kalajoelle, oli mukanani vähän tavaroita, auto ja vanha asuntovaunu. Asuntovaunun vein Sautinkariin, josta käsin sitten kunnostelin tätä nykyistä asuntoani. Viittä vailla se oli, että en jäänyt Sautinkarin ympärivuotiseksi asukkaaksi, niin syvän vaikutuksen se minuun teki. Olisin varmasti jäänytkin, jos asuntovaununi olisi ollut talvilämmin.

Oikeasti tuntui pahalta, kun kuulin huhuja Kaupungin aikeista. Jos ajatus on syntynyt hetken mielijohteesta, niin olkaa nyt niin helkkarin kilttejä, että harkitsette asiaa uudelleen. Sen verran olen jo vanha ja kokenut, että olen nähnyt korjaamattomien virheiden seurauksia ihan riittävästi. Virheillä kun tuppaa olemaan se ominaisuus, että niitä ei aluksi huomata lainkaan. Uutuuden viehätys peittää ne alleen, ja kun lopulta havaitaan, ettei päätös tuonutkaan sitä tulosta mitä odotettiin, ei enää kovin paljon ole tehtävissä.

Pahintahan tässä on, että luontoarvoja ei voida oikein tarkasti rahassa laskea ja jos niitä ei arvosteta, niin sitten niitä ei vaan arvosteta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olisi jotain laskettavissakin, mutta arvatenkin niiden laskelmien tulos perustuu enemmän tai vähemmän olettamukseen. En tosin tiedä mitä oletetaan, mutta varmasti jotain oletetaan.

Minun oletukseni on, että muutaman vuoden päästä rannalla on puolityhjiä kerrostaloja ja ainakin ulkomaalaiset matkailijat ovat hävinneet. Nyt niitä vielä tulee, mutta kun ne huomaava, että paljon puhuttu Suomen luonto alkaakin olla täynnä kerrostaloja ja asfaltoituja parkkeerausalueita, niin kyllä se siitä tyrehtyy. Kyllä tämä koskee myös Särkkiä siinä kun Sautinkariakin.

Mikään ei tietenkään ole niin vaikeaa kun ennustaminen ja tulevaisuuden ennustaminen etenkin, mutta ennustamisen tarkkuus lisääntyy, jos takana on jotain varmaa tietoa. Varmaa tietoa tässä tapauksessa on se, että turistit tulevat Suomeen katsomaan luontoa ja taas luontoa. Jos mausteeksi on tarjota historiallista miljöötä, niin eipä siihen muuta tarvita.

Varmaa on myös se, että kerrostaloja he eivät halua katsoa, niitä on ihan riittävästi Hampurissa, Pariisissa ja Moskovassa.

Niin että silleen. Sautinkarin kohtalosta kansanäänestys. Jos kerrostalopuoli voittaa, olen ollut väärässä. Sellaistahan demokratia on.

Miksi me persuja mollataan?

Aika omituista tämä suomalainen käyttäytyminen. Meillä on parlamentti, jonka pitäisi edustaa Suomen kansaa. Parhaimmillaan voisi ajatella, että se olisi suurin piirtein läpileikkaus Suomen kansasta. Siis ihmisiä, jotka edustaisivat eri kansalaisryhmiä ja niiden intressejä. Tällaisella parlamentilla olisi tuntuma todelliseen elämään. Mahtaakohan se oikeasti olla näin? Enimmäkseen eduskuntaan valikoituneet poliitikot ovat poliittisia broilereita, jotka ovat hankkineet kokemuksensa pääasiassa politiikassa, tai ovat jopa perineet vakaumuksensa, tietämättä muista puolueista tai oikeasta työstä yhtään mitään.

Tässä joukossa piristävä poikkeus on Perussuomalaiset. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on eduskunnan kolmanneksi suurin ryhmittymä, ja se todella edustaa suomalaisia ja suomalaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Ovat siis oikeasti perussuomalaisia muutoinkin kuin vain poliittisesti. Parhaalla mahdollisella tavalla tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että joukko on todellakin läpileikkaus Suomen kansasta. Tämän lisäksi puolue ajaa niitä arvoja, joita suurin osa suomalaisista kunnioittaa ja pitää oikeina. Siksi tuntuukin tosi ihmeelliseltä, että juuri perussuomalaiset ovat lehdistön ja muun median hampaissa. Ilman kritiikkiä asioita seuraava voisi hyvin helposti tehdä johtopäätöksen, että kaikki paha alkaa perussuomalaisista ja Timo Soinista.

Mistä heitä sitten syytetään?

No siinäpä on ollut pulma myös meidän oikeusjärjestelmällemme. On ollut erittäin vaikea löytää rikosnimikkeitä oman mielipiteen ilmaisulle tai totuuden puhumiselle. No tokihan yhteiskunnan varoilla kalliisti palkatut juristit jotain ovat keksineet. Sieltä rangaistusasteikon alapäästä on löytynyt sellaisia nimikkeitä kuin ”kiihotus kansanryhmää vastaan” ja pahimmillaan jopa kunnianloukkaus. Toki on vieläkin hieman epäselvää, kenen kunniaa on loukattu ja miten. Ei näiden juttujen varaan toki kunnon syytettä pystytä rakentamaan, mutta on kuitenkin luotu makoisia lehtijuttuja, joiden alle on kätketty todellisten rötösherrojen todelliset rikokset.

Oikeasti tällaisesta touhusta on haittaa koko yhteiskunnalle. Miettikääpä vaikka tätä.

Erääseen tilaisuuteen haluttiin saada arvovaltainen puhuja. Vaimoni sattuu tuntemaan kansanedustaja Pirkko Mattilan, jonka tietää tuntevan asian todella hyvin. Tietää hänet myös hyväksi ihmiseksi ja hyväksi puhujaksi. Arvon kollegat kuitenkin nousivat vastarintaan ainoana perusteenaan se, että kyseinen kansanedustaja on perussuomalainen. Vähäkään ei tuntunut painavan edes se asia, että Mattila johtaa eduskunnassa valiokuntaa, jonka alaisuuteen kyseisessä tilaisuudessa käsiteltävät asiat kuuluvat. Ei helkkarissa, eiväthän asiat nyt voi näin suppeasti ajattelevien ihmisten käsissä olla. En toki tiedä mihin tulokseen rouvat päätöksissään tulivat, mutta kun kuulin, mitä muita ehdotuksia oli ollut, niin ihan oikeasti aloin voimaan pahoin. Nimiä en viitsi edes mainita, mutta ainakin yhden ehdotetun henkilön kannatus on nojannut aivan muihin asioihin kuin kyseisen alan osaamiseen. No se sitten siitä.

Ja lopuksi. Ei päivää ilman eurokriisiä. Kun suurin osa Suomen kansasta on jo kypsynyt rahan kylvämiseen vieraille rahoituslaitoksille, ja melkein kaikki puolueet ovat myöntäneet, että paketit eivät ole auttaneet, eivätkä auta, niin olisi se todella virkistävää nähdä, että edes yksi puolue myöntäisi Timo Soinin olleen ainoa asiantuntija tässä asiassa.

Se vaan ei toimi, sanoi Timo Soini.

Kauan eläköön Pyhäjärvi

Kyllä minun sappeni hieman kiehahti, kun luin lehdestä ministeri Virkkusen uhkailun, joka oli suunnattu Pyhäjärveä kohtaan. Tämä blogikirjoitus nousi ihan spontaanisti jostakin syvältä sielusta. Ehkä siinä on ollut takana jo jonkin aikaa kytenyt närä parlamentarismin voimattomuutta vastaan. Tämä nykyinen hallitus on todellakin joukko ihmisiä, joilta jotenkin on vaan suhteellisuuden taju täysin karannut, eikä kosketuspintaa todelliseen elämään enää ole.

En minä ihan varma ole, olisinko koskaan halunnut nähdä tämän kansanvallan raiskauksen. Hallituksen nuoret ja kokemattomat ministerit pitävät täysin luonnollisena sitä, että hallitus voi kävellä minkä tahansa lain yli, täysin riippumatta siitä mitä eduskunta tai perustuslaki sanoo. Luulen, ettei kuntaministeri Virkkunen edes tiennyt, ettei hallituksella ole oikeasti valtaa määräillä kuntia pysymään yhtään missään yhteistyöelimessä, jos kunta ei itse sitä halua. Sorry vaan Virkkunen, mutta niin se menee, että jos Pyhäjärvi haluaa erota jostakin kuntien yhteistyöelimestä, niin mitenkään et voi sitä estää.

Onhan se minulle henkilökohtaisesti ihan samantekevää, miten mikin kunta haluaa palvelunsa järjestää, mutta kimmokkeen tähän kirjoitukseen sain siitä ministerin ylimielisestä lausunnosta, jonka mukaan hallitus viimekädessä päättää. Ei päätä ei. Itse asiassa hallitus ei viimekädessä päätä mistään mitään, sillä Suomen perustuslaki määrää vallan kuuluvan kansalle, ja että sitä käyttää kansan valitsema eduskunta. Kaikista asioista päättää siis viimekädessä eduskunta, jonka tulee taas puolestaan nauttia kansan luottamusta.

Olen minä monesti ihmetellyt, että olenko minä maan ainoa oikeasti oikeusoppinut, vai mistä se johtuu, että koskaan en ole kenenkään muun huomannut puuttuvan esimerkiksi sellaiseen rikokseen kuin kansanedustajien painostus, uhkailu tai kiristys. Laiton uhkaus ja kiristys ovat tekoja, joista laissa on määrätty rangaistus. Ne ovat myös ne keinot, joiden avulla puoluekuria on ylläpidetty. Ilman tiukkaa puoluekuria ei edes tämä enemmistöhallitus olisi enää koossa. Edes kuntien itsemääräämisoikeuden yli ei hallitus voi noin vain kävellä.

Kauanhan siitä on, kun minä lakia olen lukenut, sillä insinöörihän minusta lopulta tuli, kun ne lakikirjat niin tylsältä tuntuivat. Voi olla, että moni asia on muuttunut, mutta eiköhän joku paras hanke tai paras laki, niin kuin ministeri Virkkunen asian ilmaisi, kuulu kuitenkin siihen kastiin, josta käytän nimitystä ”syrjäytyvä laki”. Tämän sanonnan keksin melkein itse silloin, kun käsiteltiin lakeja, jotka olivat välittömästi tai välillisesti ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanamuodosta en ole enää täysin varma, mutta asiasisältö oli kuitenkin tämä: ”laki tai asetus, joka on tämän (perustuslaki) lain vastainen olkoon mitätön”. Välillisellä ristiriidalla tarkoitan sitä, että toteutuessaan joku laki saattaa johtaa tilanteeseen, joka sellaisenaan on perustuslain vastainen. Tällainen asia on muun muassa kuntien pakkoliitokset, tai juuri kyseinen Pyhäjärven pakottaminen johonkin ”ruotuun”. Se nyt vaan on niin, että mikään ”paras laki” ei voi ohittaa perustuslakia, eikä kumota kunnallista itsehallintoa.

Hyvät pyhäjärviset. En tiedä onko se teille hyväksi vai pahaksi, mutta ilman muuta teillä on oikeus päättää oman kuntanne asioista. ”Kuntatottelemattomuus” on kansalaistottelemattomuuden jalostettu muoto. Pitäkää nyt vain pintanne, sillä te olette ministerienkin työnantajia ja teillä on oikeus palkata ja myös erottaa nämä vallanväärinkäyttäjät.

Puoluediktatuuri

Melkein minä naurusta repesin, kuin joku erehtyi facebookissa väittämään, että parlamentarismi toimii Suomessa. Niin… tai oikeastaan olisin revennyt, jos ei kyse olisi ollut niin vakavasta asiasta kuin suomalaisten kusetuksesta. En tiedä, onko se suurin osa, mutta hyvin suuri osa se edelleen on, joka uskoo mokomaa pölötystä. Perlamentarismi ei ole toiminut Suomessa enää vuosikymmeniin. Ajat sitten sen tilalle on tullut puoluediktatuuri, jota johtavat täysin häikäilemättömät oman edun tavoittelijat, joille riittää se, että Euroopan ”isot pojat” ja tytöt taputtelevat selkään ja kertovat kuinka hyviä he ovat. Sitten vain veronmaksajien rahoilla saamaan ohjeita Bilderberg kokouksista, ja jos joku uskaltaa sitä arvostella, valehdellaan suoraan, että yksityishenkilöitähän me siellä. Ihan vaan siksi mennään sinne veronmaksajien rahoilla, kun ne rahat kuitenkin kuuluvat meille, eikä tavallinen veronmaksaja osaa rahaa edes käyttää.

No enhän minä oikeasti tiedä, mitä ohjeita Katainen ja Urpilainen siltä kokouksesta tullessaan toivat, mutta maailmanpolitiikassa tapahtuneet yllättävät takinkäännöt heti kokousten jälkeen kertovat kyllä karua kieltä siitä, että jotain siellä ”maailman päämajassa” on päätetty Kalle Kansalaisen selän takana. Tuli vaan mieleen, että herra se on herrallakin, vaikka siitä puoluediktatuuristahan minun piti puhua.

Kuka tarvitsee enemmistöhallitusta? Aivan, hallitushan sitä tarvitsee, sillä silloin se voi tehdä ihan miten typeriä päätöksiä tahansa, eikä kukaan voi sitä kaataa. Ei ainakaan Suomessa, jossa yhä edelleen pidetään puoluekuria suuremmassa arvossa kuin kansalaisille annettua lupausta. Kuinka usein olenkaan puhunut tätä puoluekuria vastaan, sillä oikeasti siinä on kyse demokraattisesti valittujen edustajien painostamisesta ja jopa kiristyksestä. Yllättäviä takinkääntöjä on nähty jo useissa luottamuslauseäänestyksissä, kun joku hallituspuolueen edustaja onkin antanut tukensa hallitukselle, vaikka edellisellä viikolla on huutanut opposition mukana hallituksen päätöksiä vastaan. Näin on käynyt mm. Kauhavan ilmasotakoulun siirtoa vastustettaessa. No totta, järjetön päätöshän se oli ja helkkarin kallista säästämistä, mutta minkäs voit. Meillä on se enemmistöhallitus ja puoluekuri. Uhkaus, lahjonta ja kiristys ovat ne keinot, joilla suut tukitaan.

Sorry vaan, että näin tulee sanottua, mutta kyllähän te hyvät hallitusherrat sen tiedätte, että tottahan minä puhun. En ole ilkeä. mutta se on tuo matemaatitspohjainen koulutu,s joka potkii vastaan. Ei sovi minun laskupäähäni mitenkään se mahdollisuus, että eduskunnalle jäisi päätäntävaltaa, kun hallituspuolueiden kansanedustajat pakotetaan äänestämään hallituksen mukana.

Miettikää nyt hyvät ihmiset tätä. Ajatelkaa sitä näytelmää joka eduskunnassa järjestetään, kun eduskunta muka päättää jostakin asiasta. Olen nähnyt vain kaksi kansanedustajaa, jotka rohkenivat äänestää puoluekurin vastaisesti, ja heti heidät erotettiin eduskuntaryhmästä. Sen jälkeen ovat kaikki edustajat haudanneet vakaumuksensa syvälle pussin pohjalle, jossa se saa tarpeettomana levätä aina seuraaviin vaalipuheisiin asti. Sitten se taas kaivetaan esille suureen uhoon käärittynä, syvästi toivoen että kansa olisi jo kerennyt unohtamaan, mitä tuli luvattua joskus ennen, ja mitä oikeasti tuli tehtyä.

Kyllä se niin on, että tässä maassa kaivataan oikeaa ja aitoa mielipiteen vapautta ja vähemmistöhallitusta. Pysyäkseen pystyssä vähemmistöhallitus joutuisi aina tekemään päätöksiä, jotka eduskunta ja kansalaiset voisivat hyväksyä. Sellaisia päätöksiä me tarvitsemme, emmekä mitään ministerien mahtipontisia ja kansalaisten älyä vähätteleviä ohjeita.

Tässä maassa on perustuslaki, jonka mukaan valta kuuluu kansalle. Eiköhän todella olisi jo aika ottaa tuo valta haltuun.

Rötösherrat ja kansanvalta

Aina minä olen ollut yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, mutta jonkin verran vierastanut aktiivista politiikkaan osallistumista ihan vaan siksi, että en pidä kieroilusta enkä oman edun tavoittelusta silloin, kun se tapahtuu toisten kustannuksella. Monesti olen kirjoittanut siitä, että vastustan puoluekuria. Joku on kysynyt minulta että miksi. No, olen kai minä siihen ennenkin vastannut, mutta vastaan taas. Puoluekuri estää valittua edustajaa toimimasta vakaumuksensa mukaan, ja pahimmassa tapauksessa hänet pakotetaan pettämään valitsijoille antamansa lupaus. Valtakunnan tasolla puoluekuri voi viedä myös päätäntävallan eduskunnalta, niin kuin Suomessa nyt on tapahtunut.

Demokratian irvikuva oli tuo Arkadianmäen näytelmä, josta jo aiemmin kirjoitin. Kansanedustajat komennettiin kesken kesäloman äänestämään asiasta, josta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Ainut asia josta he ymmärsivät oli se, kumpaa nappia piti painaa, sillä sen oli puoluejohto määrännyt. Ei haitannut, vaikka puoluejohtokaan ei asiasta mitään ymmärtänyt. Sanoivat, että käsittivät asian ihan väärin, mutta käsittivät kumminkin. Eihän suomen ministerienkään oikeasti mitään tarvinnut käsittää, sillä isot pojat ja tytöt olivat asian jo päättäneet.

Niin, siitä politiikan vierastamisesta. Kun minua nyt taas kerran on pyydetty mukaan, olen ehdottoman jyrkästi kieltäytynyt ottamasta määräyksiä vastaan keneltäkään. Minun korvani ovat aivan liian heppoiset, että niistä voisi minua taluttaa. Neuvoa saa, sillä ihan oikeasti en voi uskoa, että kukaan kaikkea tietää, en edes minä, vaikka maailmaa olen nähnytkin ja kouluja käynyt. Se ei vaan aina riitä, joten tarvitaan myös oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä. Ennen kaikkea politiikkaan osallistujan tulee asettaa yhteinen menestys ensisijalle. Se voi tapahtua vain silloin, kun ihminen itse saa harkita vapaasti kuhunkin tilanteeseen parasta mahdollista vaihtoehtoa. En millään jaksa uskoa, että kaikki tieto on keräytynyt Helsinkiin ja poliittisten puolueiden johdolle.

Tuossa tulivatkin ne reunaehdot, joihin vedoten suostuin, mutta en vieläkään voi tietää, kelpuuttiko puolue minut listoilleen seuraavissa kunnallisvaaleissa. Ihan helposti voi kynnyskysymykseksi nousta se, että olen sanonut kannattavani kaikkia niitä ehdotuksia, jotka mielestäni koituvat Kalajoen parhaaksi, täysin riippumatta siitä, mikä puolue on ehdotuksen tehnyt. Urheilupolitiikassa olen ollut paljonkin mukana, ja ihan tarpeeksi nähnyt niitä, joskus tosi hyviäkin ehdotuksia, jotka ovat kaatuneet siihen, että väärä mies on niitä ehdottanut.
Ai että puolue ? No kaipa siitä jo jotain vihiä on näkynyt, ellen peräti suoraan ole sitä sanonutkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani. Syykin siihen lienee selvä, joista vähäisin ei tietenkään ole tuo yksilön vapaus yhteisen edun ajamisessa. Ehkä myös karjalaisuus on asiaan vaikuttanut, sillä Perussuomalainen puoluehan on selkeästi SMP:n jälkeläinen, jonka aikoinaan perusti siirtolaisten asiaa ajanut Veikko Vennamo. Hän perusti puolueen lähes samoista syistä, joita minäkin olen luetellut. Suorastaan tavaramerkiksi Vennamolle muodostuivat hänen lauseensa ”rötösherrajahti” ja ”asialinjalla”.

Vennamo vastusti viimeiseen asti poliittisia lehmänkauppoja, korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja yleensä rötöstelyä veronmaksajien rahoilla. Muistanpa tapauksen, kun ”rötösherrat” tunsivat olonsa niin kuumaksi eduskunnassa, että Vennamo kannettiin ulos kesken puheen. Tästäkös Vennamon kannatus vain lisääntyi, sillä kyllä kansa ihan oikeasti ymmärsi mistä oli kyse.

Vaikka ihan omien sanojeni mukaan en ihan ymmärtämätön ole minäkään, on minun melko vaikea ymmärtää, miksi media ihan pokkana vaikenee poliitikkojen tekemistä rötöksistä ja oikeista rikoksista. Kaiken maailman blogikirjoituksista tehdään sitten poliittisesti suuria juttuja, vaikka ne ovat vain kirjoittajan omia mielipiteitä, eivätkä todellakaan vahingoita ketään.

Mediaakin enemmän ihmettelen näissä asioissa meidän oikeuslaitosta, joka tekee syyttämättäjättämispäätöksiä selkeistä rikoksista, mutta näkee suuresti vaivaa keksiäkseen rikosnimikkeitä näille blogijutuille. Mielipiteen ilmaisunhan pitäisi nauttia lain suojaa, joten ihan sellaisenaan eivät kai syytteet menestyisi, vaikka syytteessä olisi joku perussuomalainen.

Niin, että silleen. Olen siis perussuomalainen ja ylpeä siitä, vaikka en ihan kaikkia kirjoituksia hyväksykään. Vitsit ja ironian kyllä ymmärrän, mutta kun ne täällä tosikkosuomessa käännetään niin usein päälaelleen, vaikka nämä kääntäjät olisivat asian ymmärtäneetkin. Saavatpahan herkullisen poliittisen aseen, johon lehdistö häpeällisen usein tarttuu.

Toivotaan nyt sitten, että Veikko Vennamo olisi aikoinaan ollut tässäkin asiassa oikeassa…. ”kyllä kansa tietää”. Eiköhän se vähän kerrassaan ala kaikille selviämään, mihin tätä Suomea ollaan viemässä ja missä ne oikeat rikolliset istuvat. Maailma on täynnä ”mielipidevankeja”; jos emme hyväksy niitä muualla, miksi hyväksyisimme ne kotimaassamme!

Kalajoen keskusta ja Ventelän talot

Ihan suuria matkailuhaluja ei Kalajoen keskusta juurikaan herätä, sillä sanalla sanoen se on tosi ruma.

Kun Kalajoki kuitenkin on yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista, ei pahaa tekisi, jos keskustakin olisi sellainen, että sitä kehtaa vieraille näyttää. Hiekkasärkäthän ne toistaiseksi ihmisiä vetävät, mutta kyllä olisi hyvä, jos joku vierailijoista pitäisi Kalajoen keskustaakin katsomisen arvoisena. Puutteitahan täällä on, mutta myös paljon arvoja, joita ei vain yksinkertaisesti ole osattu arvostaa. Ei ainakaan kalajokisten mielestä.

Ensimmäiset tiedot Kalajoen asutuksesta ovat peräisin vuodelta 1547, jolloin ainakin Ventelän tilalla oli asukkaita. Postitalo on ollut tilalla 1600-luvulla ja ainakin 1700-luvulta alkaen majatalo. Majatalotoimintaa on jatkettu aivan meidän päiviimme saakka, ehkä lyhyitä katkoja lukuun ottamatta. Ainakin 1800-luvulla tilalla toimi kyyti ja kievaritalo. Nykyinen Ventelän talo on rakennettu ennen vuotta 1869 ja varmasti monet kalajokiset muistavat matkustajakodin, joka lopetti toimintansa vasta 1900-luvun loppupuolella.

Kun kalajokiset haluavat purkaa näitä rakennushistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, kannattaisi muistaa, että ehkä on olemassa toinenkin vaihtoehto. Entä jos todellakin kunnostettaisiin nuo talot. Ei se tietenkään halpaa ole, mutta mikäpä tässä maailmassa sellaista olisi. Kävin vanhoihin rakennuksiin perehtyneen rakennusmestarin kanssa tutustumassa näihin Ventelän ja Naatuksen taloihin. Kaikki historiallisesti arvokkaita ja korjauskelpoisia.

Ratkaisuna tähän näen nykyisen omistajan, kaupungin, osallistumisen tähän historiallisen miljöön säilyttämiseen.

Monet asiantuntijat ovat todenneet, että näiden rakennusten kunnostus tulisi maksamaan saman, tai lähes saman, kuin uusien rakennusten rakentaminen. No hyvä niin – ei siis enempää. Ainakin minun vaakakupissani vaaka kallistuu ilman muuta kunnostuksen puolelle. Vaikka uusista rakennuksista koetettaisiin tehdä kuinka entisen näköisiä tahansa, ne olisivat sittenkin jäljennöksiä, eikä niillä olisi juurikaan historiallista arvoa. minä ainakin ostaisin aidon Rembrandtin maalauksen mieluummin kuin jäljennöksen, jos saisin samaan hintaan.

 
Näille rakennuksille löytyisi kyllä varmasti myös tuottoisaa hyötykäyttöä. Jopa minä, kunhan kirkkoprojektista kunnolla selviän, olisin valmis osallistumaan projektiin. Juuri nyt meidän perheellä ei ole siihen varaa, mutta usko kyllä riittäisi vaikkapa vanhanaikaisen kievarin perustamiseen. Eihän Kalajoen keskustassa ole yhtään kunnollista majoitusyritystäkään.

Koetamme nyt ensin kantaa kortemme kekoon Kalajoen matkaillun eteen tuolla Särkillä, kun tsasounahanke ei tunnu kiinnostavan niitä yrityksiä ja yhdistyksiä, ei edes matkailuyhdistystä, jotka siitä todella hyötyvät.

Tällainen perinteisen mallin mukainen tsasouna on kaikkialla osoittautunut merkittäväksi matkailunähtävyydeksi. Näin epäilemättä tulee käymään myös Kalajoella, varsinkin kun slaavilaisten matkailijoiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kiitoksia kuitenkin siitä myötätunnosta, jota olemme saaneet.