Mieleni minun tekevi

Niin se taas on, että vaikka kuinka koettaisin saada ihmiset tutustumaan Kalajoen yleiseen mielipiteeseen joissakin asioissa, niin kyllä se ulkopaikkakuntalaiselle vaikeuksia tuottaa. Sen verran uusi olen minäkin, että hieman apua piti hakea paikkakunnan virallisista tietolähteistä.. Ensimmäiseksi tilasin myös paikallisen lehden, joka on osoittautunutkin erittäin hyväksi tietojen antajaksi niin Kalajoen kuin kalajokistenkin suhteen. Nytkin oli heti toinen sivu kokonaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa.  

Kaisu Sarkkisen näkökulma ”Egon vallassa” oli hyvin totuuden tuntuinen, ja ensimmäiseksi kävelin peilin eteen tirkistelemään itseäni, että missä se ego oikein piilee. En minä itsestäni sitä tunnistanut, mutta mieleeni tuli monta ihmistä, joihin onnistuin kirjoituksen liittämään.  Urheiluaikoinani sain paljonkin tottua kaikenlaisiin itseänikin koskeviin lehtikirjoituksiin, joten tähän pitäisi kai sanoa että ”sellaista sattuu” , niin kuin tapanani on kuitata joskus epämiellyttävätkin asiat. 

Syystä tai toisesta Anne Mattilan kirjoittama kolumni sattui melkein sydämeen, sen verran osuva oli sekin, vaikka en nyt halua ottaa siihen enempää kantaa. Todetaan nyt kuitenkin, että tämän kaltaiset ihmiset yleensä pyrkivät vähättelemään todellisia asiantuntijoita, vaikka mielellään kopioivatkin heidän kirjoituksiaan.  Näitä kaikkien alojen asiantuntijoita on politiikka tulvillaan, niinpä ministerikierrätyskin on täysin mahdollista.  Ei vaan missään firmassa ole varaa kierrättää eri alojen ammattilaisia milloin missäkin tehtävässä.  Minä esimerkiksi tiedän tekniikasta ja opettamisestakin jotain, mutta varmasti olisin huono laulunopettaja.

Sari Passojan pääkirjoitus käsitteli liikuntaa. Entisenä aktiiviurheilijana olen tietysti tästäkin asia kiinnostunut, vaikka en nykyisin itse paljon liikuntaa harrastakkaan. Kun entinen nyrkkeilijä olen, suosittelen tietysti kuntonyrkkeilyä, jota ainakin entinen kollegani Jouko Moilanen vetää.  Juuri tästä syystä otin tämän asian esille, sillä tässä on laji, josta ihmisillä on ihan väärä käsitys. Tämä väärä käsitys on esteenä monelle halukkaalle, jotka vielä nykyisinkin uskovat että laji on vaarallinen ja siellä hakataan toisia.  Kalajoen nyrkkeilysalilla en ole koskaan käynyt, mutta sen verran uskon tietäväni, että ei hakata.  Tutkitusti kuntonyrkkeily on todella tehokas elimistön kehittäjä.  Sen verran vanhaksi ja jäykäksi olen jo tullut, että vanhana mestarinyrkkeilijänä en halua, että naisetkin ovat minua parempia nyt.

Kirjoittajan maalaama omakuva, n. 1970.

Jalkapalloakin olen harrastanut, mutta sitä pidän todella vaarallisena ja mielelläni jätän sen jo nuoremmille. Olen kuitenkin vilpittömästi pahoillani, että tämän hienon lajin taso Kalajoella taitaa olla enemmän tai vähemmän ö-luokkaa.

Vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan lentopallo on maailman vaarallisin urheilulaji. Tässä lajissa vammat ovat kuitenkin yleensä varsin pieniä, joten se sopii ihan hyvin kuntoliikkujallekin. Itse kyllä tyydyn näihin herrasmiesten lajeihin  golf ja keilaus. Kiva golfin harjoitusrata sopii hyvin tällaiselle harrastajalle ja ihan hyväkuntoinen keilahalli on SaniFanissa. Tervetuloa, kyllä hallinhoitaja varmaan mielellään neuvoo.

”Kalajokiset” -niminen sarjakuvakin on totta ja ajankohtainen. Ei kuitenkaan kerro kalajokisista juuri nyt sen enempää kuin muistakaan suomalaisista. Onhan täällä Pitkäsenkylällä kuitenkin joukko rohkeita naisia, joilla ei talviturkkia varmaan ole koskaan ollut. Käyvät uimassa läpi talven.  

Suomalainen perussuomalainen

Olen nykyisin Venäjän hallitsemassa karjalassa syntynyt suomalainen ja olen myös perussuomalainen.  Oikeasti SMP:n ja sen seuranneen Perussuomalaisen puolueen vahvaa aluetta on aina ollut Itä-Suomi. Ei siis ole ihme, että Lappeenrannassa syntynyt vaimonikin on perussuomalainen, ilman että olisin painostanut tai paimentanut häntä mitenkään.

Luulen paljon itsestäni, niinpä luulen myös, että olen tämän alueen pitkäaikaisin perussuomalainen, sillä olin puolueen toiminnassa mukana jo silloin, kun puoluetta ei edes ollut.  Ai että miten se on mahdollista?  No olisihan se tietysti, jos olisin ollut perustamassa tätä puoluetta, mutta en ollut. Olin kuitenkin SMP:n ehdokkaana samaan aikaan, kun moni muu nykyisin perussuomalaisena esiintynyt oli jonkun muun puolueen ehdokkaana.  Minun mielestäni perussuomalaisuus on ihan muuta kuin pätemisen tarvetta ja pyrkyryyttä. Perussuomalaisuus on ideologista suomalaisuutta. Näillä valtuuksilla katson siis olevani varsin oikeutettu oikomaan virheellisiä käsityksiä.

Keskustelin pitkään saksalaisten vieraittemme kanssa siitä käsityksestä, joka esimerkiksi keskieurooppalaisilla on perussuomalaisista.  Sikäläinen valtamedia on nimittäin opettanut ihmisille, että perussuomalaiset ovat pieni oikeistopuolue, joka on ammentanut kannatuksensa rasismista. Vieraitteni joukossa sattui olemaan saksalainen TV-toimittaja, jota aihe tuntui kiinnostavan, ja niinpä hän lupasikin tulla takaisin Suomeen tekemään ohjelmaa Suomesta ja perussuomalaisista. Onnistuin oikaisemaan hänelle muutamia harhoja, ja kerroin että on oletettavaa, että ulkolaiset mediat ovat poimineet tietonsa kokoomuslaisista valtalehdistä, jolloin tieto on todella vääristynyttä ja yksittäisiin ulostuloihin perustuvaa. Totta on, että myös Suomessa esiintyy rasismia, mutta yleensä se perustuu yksittäistapauksiin ja on ihan yleistä kaikissa puolueissa.

Perussuomalaisten agenda on olla suomalainen Suomessa, täysin riippumatta synnyinmaasta tai etnisestä alkuperästä.  Toinen kysymys meille ”persuille” on erittäin tärkeä tämä itsenäisyys. Etenkin saksalaiset pelkäävät, että perussuomalaiset saavat kansan pian ymmärtämään, että EU on suurena uhkana itsenäisyydelle. EU:n kehitys kohden liittovaltiota näkyy liiankin selvästi jo nyt. Ainut poliitikko, joka siitä on julkisesti puhunut on Timo Soini, joka tästä syystä onkin leimattu Euroopan vaarallisimmaksi mieheksi. 

Jos Timo Soini onkin EU:n kannalta hyvin vaarallinen mies, niin niinpä on myös Jyrki Katainen Suomen kannalta. Katainen ja Urpilainen ovat valmiit myymään itsenäisyytemme muutamasta kolikosta.  Tämä on asia, jonka haluan saattaa suuren yleisön ja koko Euroopan tietoon. Toivon että toimittaja Bernd Nieschalk saa ajatuksensa toteutettua. Olen luvannut kertoa hänelle kaiken poliittisesta järjestelmästämme, sekä erityisesti perussuomalaisista. Ehkä tällä on arvoa myös Kalajoen matkailun kannalta, sillä oletettavaa on, että ohjelma tullaan tekemään täällä Kalajoella.

Thaimaalaissyntyinen Kalajoen kaupunginvaltuutettu Lek Pernu ja kansanedustaja Pirkko Mattila

Takinkääntäjät

Takin kääntö on pääasiassa poliittinen termi, jolla yritetään kertoa, että ihminen on muuttanut mielensä. Eihän se nyt niin kauheaa ole, jos joitakin virheellisiä mielipiteitään korjaa, pikemminkin päinvastoin. Jos vaihtaa puoluetta, se on jo paljon vaikeammin selitettävissä, vaikka sekin voi olla aivan luonnollista. Niinhän se on, että puolueet muuttuvat ja ihmiset myös. Muutos ei aina ole suinkaan samaan suuntaan ja jossakin vaiheessa on se raja ylitetty, että nykyinen puolue ei vastaa niitä arvoja, joita ihmisellä itsellään on.  Kyllä tällaista ihan oikeasti sattuu, vaikka asiaan suhtaudutaankin varsin tuomitsevasti.

Tavallaan minäkin olen takinkääntäjä, sillä aloitinhan poliittisen urani Kansallisissa nuorissa 1960 luvulla. Se ilo ei tosin kauan kestänyt, sillä aika pian minä karjalaispoika totesin, että tämä ei ole minun lajini. Olikohan se nyt nimeltään Kehittyvän Suomen opiskelijat, johon sitten ajauduin joskus vuosien 66 – 68 aikoihin. Se oli SMP:n opiskelijajärjestö, ja vaikka en erityisesti politiikkaa harrastanutkaan, niin jotenkin mielenkiintoista oli asioita seurailla. Veikko Vennamo vetosi jo karjalaiseen nuoreen, ja muistan hyvin, miten Veikko kannettiin eduskunnasta ulos. Sen verran vääryytenä sen koin, että silloin minusta tuli SMP:n kannattaja lopullisesti, vaikka en vieläkään kaikkia asioita ymmärtänyt. ”Rötösherrat” oli sana, jota koetin sovellella kaikkiin paikkoihin. Mielestäni poliitikot olivat pääosin rötösherroja, joten sana oli hyvin kuvaava melkein tilanteessa kun tilanteessa.

SMP:ssä en muista koskaan olleeni varsinaisesti jäsen, vaikka toimintaan osallistuinkin ja olin jopa ehdokkaanakin kunnallisvaaleissa, vaikka en suurta menestystä saavuttanutkaan. Eihän sitä menestystä tule jos ei vaalityötä tee eikä meteliä pidä. Vaalityön tekemisen ja sen arvon opin vasta hieman myöhemmin ollessani vaalipäällikkönä erällä kansanedustajaehdokkaalla. Se oli jo perussuomalaisten aikaa. 

Oikeastaan en itseni kaltaisia takinkääntäjiä tarkoita. Todelliset takinkääntäjät jakautuvat kahteen ryhmään. Ensinnäkin niihin, jotka lupaavat melkein mitä tahansa, mutta valtaan päästyään unohtavat, mitä tuli luvattua.  Toisen ryhmän muodostavat sitten ammattimaiset puolueen vaihtajat. He hakeutuvat aika moraalittomasti puolueesta toiseen arvioidessaan vaaleissa mahdollisesti saavuttamaansa menestystä.  Joskus he ovat puolueesta pois potkittuja luopioita, joskus taas pelkästään pyrkyreitä. Kumpikaan ei ole erikoisen kunniakasta, mutta kunniasta nämä ihmiset eivät mitään tiedä. Kunnia lasketaan ihan vaan äänimäärien mukaan.

Kansallisissa vaaleissa poliitikkojen käyttäytyminen on hieman vakaampaa kuin kunnallispolitiikassa. Tämä on tietysti ymmärrettävää, sillä kunnissa käsiteltävät asiat vaihtelevat enemmän kuin valtakunnan politiikassa, eikä puoluekurikaan ole yhtä sitovaa. Jopa oman puolueeni kahden hengen ryhmän tiedän joskus jakautuneen, mutta kyseisissä tapauksissa en pidä sitä kovin vakavana. Kyse on yleensä ollut kahden hyvän ehdokkaan vaihtoehdoista.

Niin että silleen.

Poliitikot, päteviä?

Melkein päänsärkyyn asti olen kirjoittanut ja puhunut vanhoista poliittisista käytännöistä, joiden turmiollisuuden tajuamiseksi ei todellakaan tarvitse olla penaalin terävin kynä, niin kuin joku jollakin keskustelupalstalla sattuvasti asian ilmaisi.  Tietysti olisi parempi, jos tästä päänsärystä kärsisi joku näistä päätöksentekijöistäkin, sillä vasta silloin voitaisiin todella odottaa muutoksen tapahtuvan. On aika säälittävää, kun joku puolustelee tehtyjä typeryyksiä sillä, että näin on aina käyttäydytty.  Näin todella on aina käyttäydytty ja lopputulos on se mikä on.  Vanhat poliittiset käytännöt istuvat tosi sitkeästi varsinkin vanhemmissa poliitikoissa. 

Miettikääpä mitä täällä todella tapahtuu. Otetaan nyt esimerkiksi kunnallispolitiikka ja poliittisesti nimetyt lautakunnat.  Kun joku puolue saa jonkun tietyn määrän valtuutettuja ja sen perusteella joitakin lautakuntapaikkoja, alkaako silloin puolueen rivien haravointi pätevimpien ihmisten löytämiseksi? No ei todellakaan ala.  Jos on paikka vaikkapa vain kahteen lautakuntaan, niin paikallisjärjestön puheenjohtaja päättää, kumman paikan hän ottaa ja toinen paikka lankeaa lähes luonnostaan sille, joka on saanut vaaleissa eniten ääniä. Tosiasiassa ei minkäänlaista pätevyysarviointia edes suoriteta.  Pidetään jopa ilman muuta selvänä, että paikat on jaettu oikein.   Varmaa on, että äänestäessään Matti Meikäläinen ei ole uhrannut ajatustakaan sille, että tämä Yrjö Leväperä olisi hyvä mies vaikkapa ympäristölautakuntaan.  Ei todellakaan, vaan kyllä Matti on ollut autuaan tietämätön koko systeemistä ja luullut äänestävänsä vain ehdokastaan kunnan valtuustoon.

Kun edellä kuvattu järjestelmä viedään valtakunnan politiikkaan, saattaa käydä niin, että puolustusministeriksi nousee mies, joka ei ole käynyt edes sotaväkeä. Liikenneministerillä ei välttämättä ole ajokorttia jne.  Ei siis ihme, että maan asiat ovat aika pahasti hunningolla.

Poliitikon työkalu?

Nyt joku varmasti sanoo, että sitä vartenhan on olemassa virkamiehet. Onneksi on, mutta mitä virkaa sitten on poliittisesti valituilla lautakunnilla tai hallituksella! No eihän niillä oikeasti mitään virkaa olekaan, kunhan ovat kumileimasimina ja näennäisdemokratian sumuverhona.

Todellinen demokratia syntyisi silloin, kun saatuaan jonkun ministerinpaikan, puolue alkaisi etsimään siihen tehtävään pätevintä henkilöä, ei eniten ääniä saanutta kansanedustajaa. Ministeri ei ylipäätään saisi olla kansanedustaja, sillä silloin voitaisiin joutua tilanteeseen, jossa ministeri joutuisi äänestämään omasta luottamuksestaan. Suomalainen poliitikko harvoin jäävää itsensä, ellei hänen ole pakko tehdä niin esimerkiksi jonkin säädöksen vuoksi. Tämä on osa sitä politiikan paradoksia, jossa oma etu asetetaan yhteisen edun edelle. 

Kalajoen matkailu

Kalajoen hiekkasärkillä 12.8.2013 

Kalajoki pitää itseään matkailupaikkakuntana, kaikesta huolimatta. Toistaiseksi matkailijoita on riittänyt, sillä vanha hiekkasärkkien maine on säilynyt siitäkin huolimatta, että nykyinen rakennusvauhti tuhoaa luontoa jatkuvasti.  On selvää, että rakentamisen ja luonnon ei tarvitsisi olla ristiriidassa, jos kaavoitus olisi hoidettu hieman toisella tavalla.  Esimerkiksi valtatien nro 8 taakse, ja varsinaiselle särkkien alueelle olisi sallittu vain matkailua palvelevien rakennusten rakentaminen. Nakkikioski ja kerrostalot eivät kuulu tähän ryhmään, sillä niitä on kaikkialla.  Siikarysä, tsasouna ja leirintäalue sen sijaan ovat niitä matkailijoita kiinnostavia ja palvelevia asioita. Myös kesäteatteri voidaan lukea tähän ryhmään, ja kun joukkoon lisätään vielä Jukupark, niin siinä se sitten alkaa ollakin.

Totta on, että suuret urheilu- tai taidetapahtumat tuovat väkeä Kalajoelle, mutta niiden markkinointi tulisi hoitaa monin verroin nykyistä tehokkaammin, silti muistaen, että todellinen matkailukohde on kiinnostava kaikkina vuoden aikoina.  Edelleen liputan eläintarhan puolesta, sillä siinä alkuun pääseminen ei ole edes kustannuskysymys, ja se olisi vetonaula kaiken ikäisille turisteille. Mitenkä olisi, jos hyljepaikkakunta aloittaisi vaikkapa hyljenäytöksillä, joita varten voitaisiin perustaa tarkoitukseen varten rakennettu ”hyljenaario”.  Kyllä se niin on, että saksalaisvieraamme olivat aivan oikeassa todetessaan, että kun koulut alkavat, Kalajoki kuolee.

Kuvassa Markku laulattaa delfiinejä Connylandissa, Lipperswilissä Sveitsissä. Connyland on tehnyt pienestä kyläsestä euroopanlaajuisen matkailukohteen. Myös hylkeet ovat älykkäitä ja oppivaisia aivan kuten delfiinitkin. 

Luonto, historialliset vanhat rakennukset, museot, eläintarha, elämyspuistot yms. ovat todellisia vetonauloja.  Kun parikymppinen pitemmän aikaa Kalajoella vieraillut saksalainen sanoo: ”Kalajoella ei tapahdu mitään” - niin mitä tästä pitäisi ajatella! Ehkä täällä tapahtuu, mutta turisteilta melkein salassa.

Kalajoen puolimaraton oli todella hyvä tapahtuma, sillä hyvin hoidettuna se voisi kasvaa todella merkittäväksi kansainväliseksi tapahtumaksi. Kiitokset venäläiselle Rosatomille, joka toimi päänavaajana tässä suhteessa tuomalla n.30 osanottajaa. Venäläiset ja keskieurooppalaiset ovatkin suuri potentiaalinen osanottajaryhmä, mutta hieman pitäisi jatkaa Suomen loma-aikoja, sillä kyseisissä maissa lomakausi ajoittuu vasta elo- syyskuulle. Samaa mieltä oli vieraanamme ollut saksalainen TV-toimittaja.

Tärkeimmäksi matkailuvaltiksi samainen toimittaja nimesi Suomen luonnon. Vaikka emme itse sitä ymmärtäisikään, niin älkäämme tuhotko sitä rakentamalla, sillä rakennusmaata löytyy muualtakin kuin meren rannalta.

Tätä mieltä todella olen, ja voi hyvinkin olla että saan niskaani joukon vihaisia ”asiantuntijoita”, mutta kun en aio enää pyrkiä politiikkaan, enkä edes valtuustoon, niin saan olla ihan omaa mieltäni.

Siksi minun myöskään ei tarvitse kopioida toisten kirjoituksia nimimerkillä ”mielipiteeni.” Mielipiteeni nimittäin on ihan minun oma mielipiteeni, joka toki istuu ”persujen” politiikkaan, ja kun ihan oikeasti osaan myös kirjoittaa, niin kirjoitan sen hyvin vapaamuotoisesti.