Seitsemän kuolemansyntiä

Ihmiskunnan tuntemaa syntiluetteloa ei ihan turhaan ole nimitetty nimellä ”Seitsemän kuolemansyntiä”. Ne ovat siis tekoja tai ajatuksia, jotka ovat aiheuttaneet kaikki ne pahat asiat, joita ihmiskunta on historiallisina aikoina kohdannut. En halua tehdä tästä blogistani mitään ”uskovaisten foorumia”, mutta jotainhan minunkin päähäni on tarttunut, enkä sille mitään voi, että nämä ovat minun ymmärtämäni kristinopin vastaisia. En nyt kuitenkaan luettele koko syntilistaa, vaan kirjoitan niistä asioista, joihin olen elämäni aikana törmännyt.

Kaiken pahan alku ja juuri on ahneus ja vaikutusvallan himo, joka minun syntiluettelossani sijoittuu ykköseksi. Neuvostoliitto syntyi aikanaan tästä motiivista. Niin myös toisen maailmansodan aikoihin Saksan kolmas valtakunta, jota Hitler yritti paisuttaa pelkän ahneuden motiivin ajamana. Tosiasiassa Saksa ei koskaan tarvinnut niitä maita, joita Hitler himoitsi, eikä järjettömälle tappamiselle ollut mitään järkevää syytä. Täysin samaan pyrkii nyt Venäjällä ”Hitlerin perillinen” Putin. Menetelmätkin ovat täysin samat. Valehtelu, peloittelu ja valloitussota. Tuskinpa minua kunnianloukkauksesta tuomittaisiin, vaikka Putin nyt syytteen nostaisikin, sillä niin selkeästi koko maailma on asian nähnyt, mutta poliitikot eivät ole uskaltaneet asiaa ääneen sanoa. Tällaista arkuutta nimitetään diplomatiaksi. Koska minä en ole poliitikko, voin hyvin senkin tehdä, että kerron käsitykseni Putinista. Ylipäätään suurin osa maailmalla nyt käynnissä olevista sodista on vallanhimon ja ahneuden sotia, jotka on selitetty sitten miten milloinkin. Ihmisen on aika vaikea sanoa, että ”enhän minä muuten, mutta kun olen niin ahne”.

Toki ahneus vaikuttaa myös ihmisten välisiin kansakäymisiin ihan Koti-Suomessakin, josta esimerkkinä useat perintö- ja naapuririidat. Niistä olen kuullut jopa täällä Kalajoellakin, mutta ehkäpä tämä ei kuitenkaan ole ihan Suomen pahimpia paikkoja tuossa suhteessa. Totta on, että kalajokisiin on pikkusen vaikea tutustua, mutta ehkä siinä on omaakin syytä. Kuulin joskus sanottavan: ”Kaljokiseksi pääsee vain syntymällä”, mutta olen ollut huomaavinani, että myös osallistuminen auttaa. Osallistuminen täytyy kuitenkin tehdä ilman hintalappua.

Kalajoen ongelmaksi olen kuullut mainittavan kateuden. Kateus on kuitenkin suomalaisten perisynti, jota en ainakaan samassa määrin ole havainnut ulkomailla kuin Suomessa. Merkillisin kateuden muoto on sellaisten asioiden kadehtiminen, joita ei ole edes teoriassa mahdollisuus ohittaa. En edes kuvittele, että joku olisi minulle kateellinen korkeasta iästäni, mutta luultavaa on, että kukaan minua nuorempi ei voi minua ohittaa minun elinaikanani. Olkaa vaan kateellisia, ihan niin paljon kun huvittaa. Toki meillä jokaisella on ohittamattomia meriittejä, joista voimme iloita. Se ei tee meistä kuitenkaan toisia parempia ihmisiä, vaikka kadehtijat ehkä niin luulevatkin.

Nämä kaksi kuolemansyntiä ovat ehkä merkittävimpiä ihmisten välisten erimielisyyksien aiheuttajia. Jos tuohon luetteloon lisätään vielä epärehellisyys ja hekuma, niin soppa on valmis. 

 

Eräs suurimmista kuulemistani ajatuksista on se, että ”kun antaa toiselle, samalla saa itsekin”. Kristillisen hangen mukaista ei siis ole myydä auttamistaan, vaan auttaa auttamisen itsensä vuoksi. Olen joskus kirjoittanut satamakirkon toiminnasta, mutta niin se vaan on, että parhaiten tuo sanoma toteutuu siellä. Ei sentinkään hyötyä itselle, mutta todella hyvä mieli kaikille.

........................................

 François-Marie Balanant (1862–1930)

Seitsemän kuolemansyntiä:

Ylpeys (turhamaisuus)
Ahneus
Himo
Kateus
Ylensyönti
Viha
Laiskuus

Suljetut ovet

Olen antanut kertoa itselleni, että Kalajoen kaupunginvaltuusto on keskustellut jotakin jossain, suljetuin ovin. Se sai niskakarvani nousemaan pystyyn, kunnes tajusin, että kyse olikin Fennovoiman tiedotustilaisuudesta, joita kyllä on syytä pitääkin. Kokonaan toinen asia on se, onko ne pidettävä tavalliselta kuntalaiselta salassa. Vai pelätäänkö sitä, että kansa saisi todellista tietoa asiasta ja kääntyisi massiivisesti ydinvoiman kannattajaksi?

  

Olisi koomista seurata muutamien kehityksen vastustajien rimpuilu tekniikan nousua vastaan, ellei kyseessä olisi tosi vakava asia. Monesti nämä vihreillä arvoilla ratsastavat ihmiset vetoavat joihinkin korkeasti koulutettujen mielipiteisiin, vaikka he eivät edes tiedä, minkä alan oppineita nämä ovat. Pidän itseäni jokseenkin hyvin koulutettuna ja melko kokeneenakin ihmisenä, mutta olen joutunut havaitsemaan, että monet melko vähän asioista perillä olevat ihmiset vetoavat johonkin korkeasti koulutetun ihmisen mielipiteeseen vastustaessaan esittämiäni ajatuksia. Koomisinta kaikessa on se, että usein heille riittää se, että näillä heidän idoleillaan on tukena joku tohtori tai professori, vaikka tämä olisi kielitieteilijä, eikä lähelläkään sitä alaa, josta kulloinkin on kysymys.

Kaupungin virkailijoiden koulutuksia ei yleisimmissä lähteissä ilmoiteta. Esimerkiksi Erkki Ahon siteeraama Kai Virtanen on Tornion kaupungin virkamies, eikä suinkaan mikään ydinvoiman asiantuntija. Samanasteiseen harhauttamiseen olen törmännyt myös Jussi Halla-ahosta puhuttaessa. Hän on kyllä kielitieteilijä, mutta ei mikään maahanmuuton asiantuntija, kuten minulle koetettiin uskotella. Totuus lienee, että niin ydinvoimasta kuin maahanmuutostakin omaan koulutukseni ja kokemukseni perusteella paremmat tiedot kuin kumpikaan esitellyistä herroista.

Tosiasia on, että energiaomavaraisuuteemme tarvitaan lisäenergiaa. Edullisin ja ympäristöystävällisin tapa sen hankkimiseksi on ydinvoima. Tuulivoimaa en koskaan ole vastustanut, mutta olen vastustanut sitä haihattelevaa ajatusta, että silloin tuulee, kun energian tarve on huipussaan. Ei paista myöskään aurinko aina, jos ette vielä ole sitä huomanneet. ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”, mutta uskokaa ihan huviksenne, että Kalajoen kaupungille on pelkkää hyötyä Pyhäjoen voimalaitoksesta, ja koko kansalle se on ”siunaus.”  Suoritinkin pienimuotoisen kyselytutkimuksen asiasta ja totesin, että 95%  kalajokisista kannattaa hanketta.

Kaikki kunnia kaupunginvaltuutetuille, mutta vaikka istuisitte siellä kymmenettä kautta, niin se ei lisää minkään asian tuntemusta, jos ette vaivaudu ottamaan asioista selvää. Aina se ei näytä tuovan mukanaan edes politiikan tuntemusta. Olenkin suositellut omatoimista asioista selvän ottamista, jotta aivopesun riski saataisiin minimoitua. Totta on, että Fennovoima puhuu Fennovoiman äänellä, mutta siitä huolimatta se edustaa parasta, nyt käytettävissä olevaa asiantuntemusta tässä asiassa.

Kauan eläköön Pyhäjoen ydinvoimala ja saakoon se siunauksensa myös Kalajoen kaupungilta. Kenenkään kanssa en halua riidellä, mutta tämä on minun mielipiteeni tästä asiasta. Jotenkin maistuu siltä, että suurempi asiantuntemus on tämän mielipiteeni takana  kuin sitä vastaan.

Poliittinen mielipide

Monesta poliittisesta asiasta omaan ihan omia mielipiteitä, jotka ovat syntyneet oman ajatustyöni ja kokemukseni seurauksena. Tästäkin on ollut omat seurauksensa. Monet ”tollerot” ovat nimittäin pitäneet minua poliittisesti kokemattomana, kun olen koettanut tuoda esiin järjestelmän vikoja. Vanhojen poliittisten käytäntöjen vastainen ajattelutapa on siis ymmärtämättömyyttä, jos näitä poliittisia fossiileja on uskominen. Vaan kun en usko. Yhä edelleen jatkan ajattelua ja kirjoitan näitä blogeja pääsääntöisesti ihan omasta päästäni. Tässä taas eräs näistä hengentuotteista.

Suurin osa kansasta on täysin vailla omaa poliittista mielipidettä. Tuskin monikaan tuntee yhdenkään puolueen ohjelmaa tai todellisia tavoitteita. Monelle on luotu myös näennäinen mielipide, joka on voitu istuttaa jo lapsena paljon aikaisemmin kuin edes tiedetään, mihin ihmisryhmään tuo ”lapsi” aikanaan tulee asettumaan. Lasten mielipiteen muokkaajia ovat poliittiset nuorisojärjestöt, joihin kuuluvat mm. Pioneerit ja Nuoret kotkat. Ehkä jossakin määrin myös partio, joka kuitenkin on yrittänyt olla puolueisiin sitoutumaton. Sanoisinko, että puolueisiin sitoutumaton porvarillinen nuorisojärjestö. Vaikka on mahdollista, että nuo lapsena istutetut ajatukset aiheuttavat myöhemmin hyvinkin ristiriitaisia tuntemuksia, eivät ne ole niinkään hulluja kuin myöhempi aivopesu, josta nyt aion kertoa.

Sovitaanpa niin, että herran nimi on Mikko Makkonen, joka tässä yhteydessä on täysin keksitty nimi. Mikko on elänyt koko ikänsä köyhässä pienviljelijäperheessä, mutta kulkenut aina kouluun hiihtämällä, ja aikaa myöden hänestä on tullut tosi hyvä hiihtäjä. Lukutaitokin on jäänyt aika vähäiseksi, kun kaikki aika on mennyt suksien päällä. Vähän kerrassaan Mikosta tuli sen tason hiihtäjä, että valittiin olympialaisiin, joissa yllättäen myös menestyi. Vuosia myöhemmin hiihtoura päättyi, ja näytti jo siltä, että Mikko jää kituuttamaan kotitilalleen tai sitten ihan tyhjän päälle. Yllättäen apuun tuli naapuripitäjässä asuva porvaripoliitikko, joka pyysi Mikkoa kansanedustajaehdokkaaksi. Mikko suostui pyyntöön, ja pian koko kansa ryntäsi äänestämään tätä olympiasankaria, joka nousikin yllättäen kansanedustajaksi.

Jälleen oli kansakunta pelastanut yhden suurista sankareista, joka täysin osaamattomana olisi jäänyt tyhjän päälle ilman kansan karttuisia ääniä. Mikko osasi hiihtää, mutta ei sitten paljon muuta osannutkaan, joten hänelle oli helppo syöttää niitä ajatuksia, joita puoluejohto halusi. Neuvottiin jopa aina se nappikin, mitä kulloisessakin äänestystilanteessa piti painaa. Oli nimittäin pari kertaa sattunut niin, että Mikko oli vahingossa painanut väärää nappia, kun ei oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys.

 

Näitä hiihtäjiä ja vielä enemmän perässähiihtäjiä Suomen politiikka on täynnä. En väitä, että kaikki julkkikset olisivat jotenkin kykenemättömiä, mutta heidän ominaisuutensa eivät ehkä ole niitä, joita tällaisessa tehtävässä tarvitaan. Yksikään puolue ei ole näistä vapaa. Herääkin kysymys, mitä me äänestämme ja miten ne poliittiset mielipiteet oikein muodostuvat. Jokainen voi luetella kymmeniä nimiä kautta Suomen eduskunnan historian, jotka sopivat tuohon kuvaukseen. Kunnallispolitiikasta niitä löytyy vielä enemmän, puhumattakaan niistä perässähiihtäjistä. Nämä perässähiihtäjät ovat niitä, jotka koettavat tavalla tai toisella liittää varsinaisen hiihtäjän menestyksen omaksi ansiokseen.

Kysyn vaan, tunteeko kukaan ”hiihtäjiä” tai perässähiihtäjiä?  

Sulattaako rasismi persujen jytkyn?

Jostakin ihmeen syystä on media saanut Perussuomalaiset rp:n näyttämään kovasti ulkomaalaisvastaiselta puolueelta, vaikka mikään tällainen ei ole kuulunut puolueen ohjelmaan. Tämäntyyppinen julkisuus on kuitenkin saanut puolueeseen liittymään myös ihmisiä, joita hyvällä syyllä voidaan nimittää rasisteiksi. Tämän on todennut myös erittäin arvostettu suomalainen rasismin tutkija.

Aivan liian moni aloittaa puheensa sanoilla ”en ole rasisti, mutta…”, ja sitten puheenvuoro jatkuu selvästi rasistisena puheena. Yleensä nämä puheet naamioidaan maahanmuuttopolitiikan arvosteluna, vaikka useimmat puhujat eivät edes tiedä, millaista maahanmuuttopolitiikkaa tässä maassa harjoitetaan. Tähän tietämättömien joukkoon on luettava jopa joitakin kansanedustajia. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että meillä ei harrasteta liian löysää maahanmuuttopolitiikkaa, eikä ehkä liian tiukkaakaan. Meillä harrastetaan liian sekavaa, monen luukun politiikkaa, joka saa ihmiset tuntemaan itsensä nöyryytetyksi ja myös ”ei-toivotuisksi” henkilöiksi. Tätä politiikkaa ainakin minä arvostelen.

Totta on, että myös Suomi alkaa olla ulkomaalaisten rikollisten kohdelistalla, mutta pääsääntöisesti silloin on kyseessä porukka, joka on nimenomaan tullut rikoksia tekemään. On totta, että myös maahanmuuttajat ovat ihmisiä ja tekevät kaikkea, mitä ihmiset yleensäkin, siis myös rikoksia. Valitettavasti tilastot näkevät ulkomaalaisten tekemät rikokset yhtenä pakettina, vaikka varsinaisia maahanmuuttaneita on rikostilastoissa vähän. Täällä Kalajoella asuu noin 300 ulkomaalaisperäistä ihmistä, joista tunnen useimmat. Tietojeni mukaan yksikään ei heistä ole rikollinen.

Perussuomalaiset rp on aloittanut työnsä tullakseen ”hovikelpoiseksi” puolueeksi, mutta tainnut aloittaa hieman väärästä päästä. Ei puolueen imagoa paranneta erottamalla ihmisiä sattumanvaraisesti. Siinä saattaa käydä niin, että menee lapsi pesuveden mukana. Jos puolueen imagoa todella halutaan parantaa, niin ehkä se voisi parantua vaikkapa julkisella taistelulla rasismia vastaan. Ei esimerkiksi rasististen mielipiteittensä avulla ääniä keränneitä ihmisiä kannata pitää puolueen listoilla vain siksi, että heidän henkilökohtainen äänimääränsä on kohtuullisen suuri.

En halua nimetä ketään, mutta esimerkiksi minä olen vakaasti harkinnut kannatukseni siirtämistä jollekin toiselle puolueelle, koska on mahdollista, että se koituu rasistisesti ajattelevan ehdokkaan hyväksi. En muuten ole ainut näin ajatteleva. Tosiasiassa ulkomaalaisvastaisuus saattaa viedä enemmän puolueelta ääniä kuin nämä muutamat rasistit henkilökohtaisesti tuovat. Puolueen rasistinen imago saattaa hyvinkin sulattaa sen viime vaalien suuren jytkyn, joka sitten taas tuo taloudellisia vaikeuksia tullessaan. Suuren puoluetuen kertymän vuoksi puolue on paisuttanut menojaan, niin että talous ei kestä romahdusta.

Tämän romahduksen koki aikoinaan SMP juuri tästä syystä. Jos nyt todella käy näin, niin kyllä siihen syypäitä ovat paitsi heikot talousmiehet, niin myös tuo puolueen rasistinen siipi.

Hyvät ja pahat

Pääsääntöisesti nämä blogit eivät ole uskonnollisia, vaikka uskonnostakin aika usein kirjoitan. Maailman politiikka saa vain minut aika usein ajattelemaan asioita siitäkin näkökulmasta. Joskus vain ihmettelen, miksi Jumala sallii kaiken sen pahan tapahtuvan, mitä maailmassa tapahtuu. Näyttää kerta kaikkiaan vain siltä, että on olemassa kaksi voimaa, hyvä ja paha, jotka käyvät jatkuvaa taistelua keskenään. Ennustettu on, että lopulta hyvä perii maailman, vaikka pahat voimat tekevät kaikkensa estääkseen sen. Tähän minä uskon vakaasti, ja oikeasti minulla on myös syytä uskoa siihen. Kaikki elämässä eteen tulleet vaikeudet olen onnistunut selättämään, enkä suinkaan lue sitä pelkästään omaksi ansiokseni. Oman osuuteni olen kyllä joutunut tekemään.

Tunnen suurta surua viattomien ihmisten puolesta, niin Ukrainassa, Syyriassa kuin muuallakin maailmassa, missä ihmisten itsekkyys, vallanhimo ja ahneus ovat saaneet aikaan väkivaltaa ja sotia. Ne eivät ole sotia uskonnon tähden, vaikka olen kuullut niin sanottavan. Ne ovat sotia vallan ja ahneuden tähden, jotka on sitten naamioitu uskon sodiksi, koska usein sotivilla osapuolilla on myös erilainen uskonto.

Tosiasiassa en voi tietää, mikä on totta milloinkin, mutta luulen, että ainakin se on totta, että sotaakäyvistä maista pakenevat ne ihmiset, jotka eniten rauhaa rakastavat ja haluavat elää turvallisissa olosuhteissa. Näitä ihmisiä tunnen myös useita ja häpeän todella niiden maamiesteni puolesta, jotka kehtaavat vastustaa Suomen pakolaispolitiikkaa. Meidän pakolaispolitiikka on suorastaan aneemista, sillä siinä missä Suomi sitoutuu 500 pakolaisen ottamiseen, vastaa Ruotsi ottamalla 10 000 pakolaista. Oikeastaan me suomalaiset emme pärjää vertailussa mihinkään länsimaahan. Kun asioita tarkastellaan tätä taustaa vasten, me suomalaiset kuulumme pahiksien joukkueeseen.

Täällä Kalajoella ei pakolaisia montaa olekaan, joten tämä ”ongelma” ei konkretisoidu täällä, mutta täällä on noin 300 muusta syystä Suomeen muuttanutta ulkomalaista, joiden elämä rinnastetaan usein pakolaisuuteen. Tosiasiassa nämä Kalajoen ”mamut” ovat enimmäkseen hyvin koulutettuja ja ahkeria veronmaksajia. Totta on, että tässäkin joukossa on joitakin hieman epäsosiaalisempia ihmisiä, niin kuin ihmisissä yleensä. Suomalaisen yhteiskunnan kykenemättömyys kotouttamiseen on ehkä hieman vääristänyt tätä kuvaa. Tästäkin joukosta tunnen useita, ja monenkaan ei tarvitse hävetä yhdenkään suomalaisen edessä. Edelleen väitän, että asiantunteva kotouttaminen, kielen opettaminen ja alkuperäisen ammatin päivittäminen tulisivat sata kertaa halvemmaksi kun yhden vastasyntyneen suomalaisen kasvattaminen ja kouluttaminen. En vastusta suomalaisten syntyvyyttä, mutta meidän huoltotaseemme tasapaino vaatisi keskimäärin yhden lapsen enemmän jokaiseen perheeseen. Tällä hetkellä me emme pysty pitämään omaa maatamme ns. kasvu-uralla. On ikävä todeta, että tarvitsemme siihen ihmistuontia, joskin toisaalta se antaa myös tilaisuuden auttamiseen. 

Asetutaan siis hyvän puolelle taistelussa pahaa vastaan.