"Persujen" uusi nousu

Kaikkihan sen varmasti jo tietävät, että minulla on vahva perussuomalainen historia, mutta olen ihan vapaehtoisesti eronnut puolueesta näiden paljonpuhuttaneiden Kalajoen erimielisyyksien vuoksi. En minä niistä pitänyt, enkä luultavasti myöskään ollut niihin osallinen, sillä jo silloin olin sitä mieltä, että säännöt ovat se ohjesääntö, jota yhdistystoiminnassa pitää noudattaa. Kun ei noudatettu, niin seuraukset olivat katastrofaaliset, eikä niissä olosuhteissa voitu asian eteen paljon tehdä.

Nyt kun paikallisosasto on lopullisesti puhdistunut meistä ”vanhoista jääristä”, on myös olemassa mahdollista  että puolue pääsee uuteen nousuun myös täällä Kalajoella, joka ei ihan niitä perussuomalaisten vahvimpia alueita ole ollut. 

 Kaupunginvaltuutettu Lek Pernu

Perussuomalaisten kannatuksen lasku myös valtakunnallisesti näyttää toistaiseksi taittuneen, mutta nähtäväksi jää, mitä jatkossa tapahtuu. Henkilökohtaisesti minä uskon, että eräs suurimmista laskun syistä on ollut puheenjohtajan selkärangaton suhtautuminen puolueen sisällä riehuneeseen rasismiin, joka ilmeisesti aiheutuu siitä, ettei hän oikeasti tunne maahanmuuton välttämättömyyttä. Timo Soini on ilmoittanut ulkoistaneensa maahanmuuttopolitiikan Jussi Halla-aholle, joka hänen sanojensa mukaan on tässä asiassa parempi asiantuntija kuin hän. Jos tämä on totta, niin kyllä se ilmaisee Soinin täydellistä tietämättömyyttä, sillä kaikesta päätellen Halla-anhonkin tiedot ovat melko vähäisiä. Luultavaa onkin, että tämä Brysselin ”mamu” suhtautuu asioihin enemmän tunneperäisesti kuin tosiasioihin nojautuen.

Maahanmuuttokriittisyydeksi naamioitu rasismi tarkoittaa käytännössä maahanmuuttovastaisuutta. Epäloogistahan se on maassa, jossa syntyvyys jatkaa laskuaan ja työvoima pula odottaa lähivuosina. Minäkin olen maahanmuuttokriittinen. Kun olen aitiopaikalta saanut seurata niitä vaikeuksia ja esteitä, joita maahanmuuttajat täällä kohtaavat, olisin taipuvainen korjaamaan monia asioita, jotka johtuvat meidän byrokraattisesta järjestelmästämme. Sen sijaan väestömäärän pitäminen edes entisellään vaatii voimakasta maahanmuuton lisäämistä.

Kalajoella tätä ongelmaa ei ole, sillä täällä olevat ”mamut” ovat kohtalaisen hyvin työllistetty. Paikallisten ”persujen” rasitteenakaan ei ole rasistisuus, sillä uuden yhdistyksen puheenjohtaja on ulkomaalaissyntyinen ja sihteerinä toimii maahanmuuttoasioihin hyvin perehtynyt henkilö. Muita johtokunnan jäseniä en tunne, mutta tietojeni mukaan he eivät ole rasisteja, joten yhdistys voi aloittaa aivan ”puhtaalta pöydältä”.

Kyllä minä sydämestäni toivon onnea ja menestystä perussuomalaisille, vaikka en voikaan hyväksyä kaikkea sitä, mitä puolueessa on tapahtunut. Puolueen ohjelma on hyvä, mutta sen noudattamisessa on ollut toivomisen varaa. Ihan nappiin ei ole mennyt sääntöjen ja lain kanssakaan.

En minä Jussi Halla-ahoakaan pois haluaisi potkia puolueesta. Ei se potkiminen oikea ratkaisu koskaan ole, mutta ohjelmassa voitaisiin kyllä rasismi kieltää ja vaatia kaikilta ehdokkailta sääntöjen noudattamista. Myös paikallistasolla olisi syytä noudattaa demokratian perusteita. Eiköhän lähtökohtaisesti ole niin, että esimerkiksi valtuustoryhmän muodostavat valtuutetut ja varavaltuutetut, täysin riippumatta siitä, kuka kenestäkin tykkää.

Niinhän sitä ennen sanottiin, että ”lapsi tuo leivän tullessaan”. Näin varmasti tekevät myös maahanmuuttajat, kunhan kotouttaminen hoidetaan kunnolla. Kalajoella tämä asia on kunnossa, josta ansiona on kai tämä antirasistisuus ja hyvä työllisyystilanne myös ”mamuilla”.

Paljasjalkaiset ja junan tuomat

Oulu oli aikoinaan opiskelukaupunkini, ja jäin sinne joksikin aikaa myös töihin. Silloin tulivat nuo termit ”paljasjalkainen” ja ”junan tuoma” minullekin tutuksi. Ihan mukaviahan oululaiset olivat, kunhan ensin olin onnistunut heille selittämään sen, että vieläkin tervaa soutaisivat, jos ei meitä junantuomia olisi. Täällä Kalajoella ei oikein junantuomia voi ollakaan, sillä eihän täällä ole juniakaan, kun minulta jäi Kyllösen Merjan kanssa neuvottelu kesken siitä pistoradasta. Minuahan se tietysti kiinnosti, kun koko elämäni olen junalla matkustellut, vaikka Kalajoelle tulin kyllä traktorilla. Kyllähän minä kuulin, että kalajokiseksi pääsee vain syntymällä, mutta on täällä muutama meitä muualta muuttaneita. Sen lisäksi on alueliitosten kylkiäisenä tullut väkeä sekä Rautiosta että Himangalta. Kuulemma pakko ottaa, ettei syytetä heitteillejätöstä.

Kyllä minä itseni nyt kalajokiseksi lasken, olkoon siitä kuka tahansa mitä mieltä tahansa. Oikeina kalajokisina pidän myös niitä muutamia ”mamuja”, jotka ovat tulleet minuakin kauempaa. Senkin olen huomannut, että ei nämä keskivertokalajokiset ole yhtään vierastaneet, joten kai täytyy todeta, että ihmiset yleensä ovat täällä ystävällisempiä kuin esimerkiksi Pohjanmaalla, jossa ei oikein pohjalaiseksi pääse edes syntymällä, jos ei ole syntynyt isoon taloon.

Se minun tervansoutuvertaukseni perustuu siihen historialliseen tosiasiaan, että siirtolaisuus ja muuttoliike tuovat mukanaan myös kehitystä. Toki Oulu oli eritysasemassa senkin suhteen, että sillä oli sekä yliopisto että lähes kaikki muutkin opistot, joten sinne tuli suuri joukko nuorisoa muualta Suomesta. Tästä seurasi positiivinen ”dominoilmiö”.

Mistä Helsinkiin muuttaneet ulkomaalaiset tulevat? Lähde: Tilastokeskus

Kehitys toi mukanaan myös pakolaiskeskuksen, joka taas toi kaiken maailman kansainvälistymistä ja lukuisia etnisiä ravintoloita. Varmaankaan nämä paikkakunnan muuttajat samoin kun maahanmuuttajatkaan eivät kovin paljon tavallisista ihmisistä poikenneet, joten joukkoon mahtui myös ei toivottuja ihmisiä, ja ehkä sopeutumisvaikeuksia oli. Kun tilannetta katsotaan näin jälkikäteen, on summa kuitenkin positiivinen. Aina ihmisten liikkuessa he liikkuvat massoittain, eivätkä suinkan kulje minkään siivilän läpi. Ulkomaalaisista ja varsinkin pakolaisista suurin osa on kuitenkin rauhaa rakastavia kunnon kansalaisia, jotka todella haluavat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vahinko, että me teemme heidän elämänsä vaikeaksi pääasiallisesti tietämättömyyttämme tai itsekkäistä syistä. Samat syyt aiheuttavat myös paikkakunnalta toiselle muuttavien syrjintää. Lieneekö kateutta se, että ilman junaakin tulleita yritetään syrjiä, vaikka nämä tekisivät parhaansa yhteisen hyvän eteen.

Tosiasia lienee se, että väestömäärämme kasvun pysähtymisestä johtuen on meidän ihan pakko ottaa maahanmuuttajia vastaan niin kauan kuin heitä saadaan. Huoltotaseemme kannalta tämä on välttämätöntä, mutta myös ne työt tarvitsevat tekijänsä, jotka ovat jotenkin vastenmielisiä nirppanokkaisille kantasuomalaisille. Niin se vaan menee. Myös maaseudun väestö harvenee, ellemme saa aikaan jotain muutosta. Yksi parhaista menetelmistä on koettaa rakentaa omasta kotikunnastamme mahdollisimman vetovoimainen. Silloin ei todellakaan ole varaa syrjiä maahanmuuttajia eikä maaltamuuttajia.

Arvonlisävero

Liikevaihtovero on saanut jostakin syystä hieman epäloogisen nimen ”arvonlisävero”, joka ei kovin paljon koske arvon lisäystä vaan tosiasiallisesti juuri liikevaihtoa. Joten eiköhän tuo ”liikevaihtovero” ole se oikeampi nimitys. Kyllä tämäkin on niitä asioita, joita minun on toivottu käsittelevän, mutta kiinnostaahan se myös siitä syystä, että minäkin olen todellinen pienyrittäjä. Perintönä menneiltä ajoilta myös minulla ja vaimollani on Tiedonjyvä-niminen koulutusyhtiö, joka vuosittain muistuttaa meitä hallituksemme pienyrittäjiin kohdistuneesta politiikasta. En vain oikein ole ymmärtänyt, onko tuon liikevaihtoveron maksurajan asettamisen tarkoitus ollut tukea vaiko tappaa pienyritykset. Jos tarkoituksena on ollut tukipolitiikka, voi siitä olla hyötyä jollekin sivutoimiselle hierojalle, mutta tavalliselle pienyrittäjälle se saattaa olla kuolinisku.

 

Arvonlisäveroa ei peritä, jos yrityksen liikevaihto on alle 8500 €/vuosi. Se on tietysti summa, jolla ei kukaan voi elää, vaikka kaikki olisi nettoa. Tosiasiassa se ei siis voi tukea kenenkään elinkeinoa. Tosiasiassahan tulo jää vielä paljon tuota pienemmäksi, sillä on aika vaikea keksiä liiketoimintaa, josta ei aiheudu minkäänlaista kulua. Vaimoni tekee pienimuotoisia tulkkaus- ja käännöshommia, joten tuota yritystä on pidetty pystyssä. Jarrut on kuitenkin lyötävä päälle jo tuossa kuuden tai viimeistään seitsemän tonnin tienoilla, sillä jo seuraava sopimus voisi viedä liikevaihdon yli tuosta rajasta. Käytännössä tuon rajan ylitys muutamallakin eurolla aiheuttaa sen, että koko edeltävä 8500€ lankeaa myös verolliseksi. Aikamoisia ”mätkyjähän” tuo tarkoittaisi, sillä joutuisit tilittämään valtiolle rahat ihan omasta pussistasi. Luonnollisestikaan tuosta 8500 €:n summasta ei ole peritty asiakkaalta arvonlisäveroa.

Jotta tuollainen ”huojennuslaki” todella toimisi, pitäisi summan olla paljon suurempi, ainakin 20 000€. Mieluiten niin suuri, että silläkin voisi elää. Tuo pelote ”sakkoverosta” pitäisi ehdottomasti poistaa. Raja reilusti 20 000 ja sen ylittävästä osasta sitten normaali vero.

Olen minä täysin tietoinen siitä, että päätäni vaaditaan vadille heti, kun joku avaa suunsa ja kysyy, miten tämä valtion ”veron” menetys korvataan valtiolle, ja minä vastaan, että nostetaan hieman tuota arvonlisäveroa. No ihan oikeasti kai sitä voitaisiin hieman nostaakin, mutta tuskin se edes olisi tarpeellista. Tähänkään asti nuo mini yrittäjät tuskin ovat kovin usein ylittäneet ”verorajaa”, joten valtiolle ei niitä tuloja ole siunaantunut. Ainakin se on epäkohta, jonka korjaaminen voisi aiheuttaa sen, että joku euro jäisi myös yhteiskunnan kassaan. Parhaassa tapauksessa joku kasvattaisi yritystään aivan merkittäväksi työnantajaksi, kun tuo pelko tuosta rajan ylityksestä poistuisi.

Tällaisenaan tämä laki ei toimi edes kunnolla eläkeläisten lisäansion mahdollistajana, sillä tuo 8500€ saattaa olla summa, joka häviää pelkästään yrityksen pystyssä pitämisen kustannuksiin.

Hyvät kansanedustajat! Minä olen osa kansaa, edustakaa nyt minua. En rupea keräämään nimilistaa kansalaisaloitetta varten, mutta voihan minä protestin vuoksi lopettaa yrityksen. Sekin tosin on tehty niin vaikeaksi, että vain konkurssi on ainut realistinen vaihtoehto, ellei yritystä onnistuta häivyttämään sulauttamalla se johonkin suurempaan yritykseen.

Kaikki asiat huonosti?

Kun näitä blogeja lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että ovatko tosiaan kaikki asiat huonosti. No eihän se tietenkään niin ole, sillä suurimmassa osassa sivistysmaita suurin osa asioista on ihan kunnossa. Näin on asia myös useimpien kuntien kohdalla, kun asiaa ihan puolueettomasti tutkitaan. Se nyt vaan on niin, että meillä bloggereilla näyttää olevan sellainen puolikristillinen päähänpinttymä, jonka mukaan ”eivät terveet tarvitse parannusta vaan sairaat.” Kyllä minäkin siis etsin niitä asioita, jotka minun mielestä ovat kommentoimisen arvoisia. Joillekin joku arvo on ”pyhempi” kuin jollekin toiselle, ja pian ollaan tukkanuottasilla. Täällä Kalajoella sellaisen asian näyttävät muodostavan vanhat Museoviraston suojelemat rakennukset. Näistä toki olen samoilla linjoilla viraston kanssa, enkä aina hyväksy kaupungin välinpitämättömyyttä rakennusten suhteen. Koulujen lakkauttamista vastustan aivan samaan tapaan kun suurin osa paikallisten lasten vanhemmista. Ehkä motiivissa voi olla pieni ero.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Kalajoen kaupungin johto on hoitanut asiat aivan hyvin, vaikka me asukkaat voidaan olla myös toista mieltä päätöksistä. Tosiasiahan on se, että me ihmiset olemme erilaisia, ja kun lisäksi suuri yleisö on aika tietämätöntä asioiden oikeasta laidasta, ei ole ihme jos joillekin agitaattoreille ja populisteille jää paljon tilaa purnauksille. On myös asioita, joissa tunteet ovat syöpyneet niin syvälle, että mikään totuus ja järki ei voi mielipiteitä horjuttaa.

Kokonaan oman ryhmänsä muodostavat ne bloggeri, jotka eivät edes yritä löytää mitään hyvää sanottavaa juuri mistään. Naama yrmeänä kuljetaan ja koetetaan keksiä jotain negatiivista sanottavaa niin ympäristöstä kuin toisista ihmisistä. Joskus jopa totuutta melko väljästi käsitellen. 

En minä tässä yhteydessä toisia boggaajia enemmälti aio käsitellä, sillä meitähän on moneksi ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Ehkä kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole ihan sama asia kuin totuus. Kai tuo vanha sanonta pitää paikkansa näissäkin asioissa: ”Mitä enemmän tietää, sitä paremmin tietää, kuinka vähän tietää”.

Niin, kyllä meillä Kalajoella asiat siis hyvin ovat. Pääsääntöisesti ne ovat kohtalaisesti myös Suomessa, joskin olen kyllä sitä mieltä, että viimeaikaiset hallitukset olisivat hieman remontin tarpeessa. Ehkä saisi olla hieman enemmän kokemusta, osaamista ja realismin ymmärrystä.

Tulevaisuudessakaan en ajatellut tehdä tästä blogistani mitään ihannevaltion ylistystä, sillä valitettavasti minulla on pitkä lista asioista, joita minun halutaan käsittelevän. Tiedon kerääminen ja totuuspohjan tarkastaminen vie kuitenkin aikansa, mutta odottakaa ihan rauhassa. Ehkä minä joka päivä jotain kirjoitan, mutta jos joskus sattuu käymään niin, että ette mitään järkevää löydä, niin on todennäköistä, että olen ollut matkoilla ilman tietokonetta, tai siten olen vain potkaissut kenkäni naulakkoon. Jonain päivänä kai sekin tapahtuu, mutta ainakin toistaiseksi jatkan tätä maallista vaellustani syvästi iloiten siitä, että Pyhäjoki saa kauan toivomansa voimalaitoksen ja kaupunki on päättänyt kunnostaa Ventelän talot. Kyllä minulla on oikeus iloita näistä asioista, sillä molemmilla on yhteiskunnallista merkitystä.   

Eläkekatto

Mietitin tuossa, että kirjoitankohan vain kirjoittamisen vuoksi, sillä totta on, että kirjoitan ihan mielelläni. Ei se kuitenkaan pelkästään sitä ole, sillä vaikka olen syvästi tietoinen, etten ihan tämän maan heikoimpia kirjoittajia ole, en kuitenkaan vain huvittele kirjoittamalla näitä juttuja. Toki blogini hieman viihdyttävätkin minua, mutta kyllä minulla ennen kaikkea mielipiteitä asioista on.

Tasa-arvon ja Venäjän sotaisuuden kautta etenen nyt sitten mielestäni erääseen sektoriin, jossa tehdään suurimpia vääryyksiä, mitä tässä yhteiskunnassa ylipäätään tehdään.

Kyse on tietenkin eläkkeistä.

Aloittaisinko kansanedustajista ja heidän sopeutumisrahastaan? Kun istuva kansanedustaja ei tule uudelleen valituksi eduskuntaan, maksetaan hänelle sopeutumisraha, riippuen siitä kuinka pitkä hänen edustajauransa ollut. Tästä voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta varmaa on, että yhä edelleen kyse on kohtuuttoman suuresta etuudesta, kun sitä verrataan normaalisti potkut saaneen kansalaisen työttömyyskorvauksiin. Vuonna 2011 tehtiin toki lakiin jonkinasteinen muutos, joka lakkautti aikaisemmin vallinneet sikamaisen kohtuuttomat edut. Sen verran kiemuraisista asioista on kyse, että ehkä en kaikkea edes tiedä, mutta vaikka tietäisinkin, en edes yrittäisi niitä selvitellä tällaisessa lyhyessä blogissa.

Ihan lyhyt esimerkki nyt sitten itsestäni. 70- luvulla työskentelin ammattikoulun opettajana yhden vuoden, mutta kun en ollut muodollisesti pätevä, jouduin väistymään muodollisen tutkinnon suorittaneen tieltä. No, onneksi sain melko pian uuden työpaikan, mutta jos olisin jäänyt kokonaan työttömäksi, ei kukaan olisi maksanut latinkaan korvausta asiasta. Entä sitten kansanedustaja?

Jos kansanedustaja on todellisesti epäpätevä, eivät äänestäjät häntä enää äänestä jatkoon, ja hänkin saattaa silloin jäädä työttömäksi. Ei kuitenkaan hätää, sillä jos hän on onnistunut jotenkin kepluttelemaan eduskunnassa jonkin aikaa, maksamme me veronmaksajat hänelle vuosikausien ajan ”kipurahoja” siitä, että emme enää luottaneet hänen kykyynsä hoitaa yhteisiä asioita.

Mikä on se todellinen syy, että kansanedustajat nostetaan tällä tavoin muun kansan yläpuolelle?

Entä sitten muut kohtuuttomuudet?

Kyllä minäkin eläkettä nostan. Olen jäänyt normaalisti eläkkeelle 63-vuotiaana ja ihan itse eläkkeeni hankkinut. Ei se ole kovin suuri, mutta kyllä minä sillä elän. Ihan oikeasti en tiedä, kenen muun sillä pitäisikään elää. Jatkuvasti kuulen kuitenkin juttuja joistakin eläkkeistä, jotka ovat moninkertaisia minun eläkkeeseen nähden. Kaikesta en aina ole edes varma, mutta sen verran niistä kuitenkin tiedän, että vähintään ihmetellä alan. Mikä ihme siinä on, että emme tässäkään suhteessa voi ottaa mallia muista sivistysmaista? Esimerkiksi Saksassa on olemassa eläkekatto, joka tietämäni mukaan on siinä viiden tonnin paikkeilla. Ei sellaista eläkeläistä olekaan, joka ei tuolla summalla tule toimeen.

Kyllä meidän suomalaisten pitäisi tajuta, että eläke on tarkoitettu eläkeläisen loppuelämän turvaamiseen - ja vain siihen. Se ei siis ole tarkoitettu perillisille eikä muiden ihmisten elättämiseen.

Kyllä minua hieman kyrsii, että joudun maksamaan Mikael Liliuksen noin 50 000 € kuukausieläkettä ja Liliuksen perikuntaa joudun rahoittaman osaltani tästä entisestäänkin pienestä eläkkeestäni.

Suomen lisäksi Euroopassa on vain muutama maa, jossa ei ole eläkekattoa, eikä eläkepalkkakattoa. Eläkepalkkakatto on se kuukausipalkka, jonka ylimenevältä osalta ei eläkettä enää kerry.