Se oli kansanedustaja Kauko Tuupainen, joka sen sanoiksi puki, että eduskunta on melko työllistävä, mutta tosiasiassa turhanpäiväinen elin. En minä muista ihan tarkkaa sanontaa, mutta eiköhän sisältö ollut juuri tuollainen. Niin näyttää olevan, että vasta eduskunnasta pois jäädessään edustajat uskaltavat julkituoda todelliset mielipiteensä asioista, jotka ovat herkkiä puolueen ja eduskunnan arvovallan suhteen.
Minä
olen aina puhunut siitä, että luopuessaan itsenäisyydestä Suomi olisi voinut
luopua myös eduskunnasta, tai ainakin sitä voitaisiin pienentää. Koskaan siihen
ei kukaan ole ottanut kantaa, ja kansanedustajat ovat vedonneet siihen, kuinka
paljon heillä on työtä. Totuushan on, että työt vähenisivät, jos riidat
vähenisivät ja päätöksiä voitaisiin tehdä nopeammin. Vanha totuus on, että mitä
useampi kokki, sen huonompi soppa. Kyllä se vaan niin on, että päätösten laatu
huononee sitä mukaa, mitä enemmän on päätöksen tekijöitä. Yleensä kaikkia
tyydyttävä päätös on se, että päätetään palata asiaan.
Niin,
siitä Tuupaisesta piti sanoman. Oltiin samassa tilaisuudessa ja Tuupainen loihe
lausumaan, että sata kansanedustajaa riittäisi ihan hyvin. Vaikka tämä on siis
melko yleinen mielipide, ei monikaan kansanedustaja ole tähän yhtynyt, koska
kyse on hänen mahdollisesta tulevasta työpaikastaan. Oma etu siis ohittaa
kirkkaasti yhteiskunnan edun. Vasta paikastaan vapaaehtoisesti luopuva mies
uskaltaa sanoa tämän ääneen. Se on siis todella totta, eikä mitään minun itseni
luomaa mielikuvaa.
Tuupainen
oli myös se kansanedustaja, joka ääneen sanoi, että ei eduskunnalla ja
kansanedustajilla ole paljonkaan vaikutusvaltaa. Kansanedustajat pakotetaan ryhmäkuriin,
joka tarkoittaa näin enemmistöhallituksen aikoina sitä, että ainut päättävä
elin on hallitus, ja kuten ihan viime hetken töppöily osoitti, niin vain
äänestämällä omaa ehdotustaan vastaan hallitus pystyy kaatamaan typeränkin
aloitteen. Kansanedustajien antamilla vaalilupauksilla ei ole mitään virkaa,
koska puolue ei vielä ennen vaaleja ole päättänyt, mitä mieltä sinä olet.
Vaikka laki kieltää kansanedustajiin kohdistuvat uhkaukset ja painostuksen, on
puoluekuri tosi yleistä, ja vain harvoin löytyy ihmisiä, joiden selkäranka
kestää äänestää oman ”vakaumuksensa ja parhaan näkemyksensä” mukaan.
Olen
siis sata kertaa sanonut, että niin kauan kuin meillä on enemmistöhallitus ja
puoluekuri, meidän eduskunnalla ei ole muuta kuin muodollinen virka. Edes
poliitikot eivät ymmärrä, että direktiivi on ehdotus eikä mikään noudatettava
normi. Vähintä mitä eduskunta voisi tehdä, olisi noiden direktiivien arviointi
ja Suomen edun vaaliminen.
Olen
toki ennustanut Suomen joutumista sotaan, ja sodan lopputuloksesta sitten
riippuu, mikä direktiivi otetaan käyttöön vai hylätäänkö koko EU. Toivottavasti
ennustuksessani olen ihan väärässä, mutta kyllä naapurissa on nyt niin
arvaamaton isäntä, että ei hyvältä näytä.
Vai
olisiko tämä sittenkin oikein maalle, joka ei osaa hoitaa edes omia asioitaan
ja jonka poliittinen järjestelmä on melko syvältä sieltä, mihin ei päivä paista?