Oikeat uskonnot

Kovasti minä olin mennä sekaisin, kun kuulin, että Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä.  Kummallisinta kaikessa oli, että kaikki uskovat olevansa oikeassa ja nimenomaan niitä, että ovat ainoita, jotka ovat kaikessa oikeassa.

  

Pidän näin ajattelevia ihmisiä hieman yksinkertaisina.  Alkuräjähdyksiin uskovia ateisteja ei saa sanoa yksinkertaisiksi, sillä ainakin he ajattelevat yksinkertaisiakin asioita kovin monimutkaisesti.  Olenkin todennut että he ovat vain tyhmiä.

Johtuneeko matemaattispohjaisesta koulutuksestani, että pidän maailmankaikkeutta niin hienona matemaattisena järjestelmänä, että en vaan voi käsittää, että joku luulee sen syntyneen ampumalla.  On todellakin järkevämpää tunnustaa uskovansa johonkin suurempaan voimaan, jota minä nimitän jumalaksi.

Olen siis ns. uskovainen ja kuulun ortodoksiseen kirkkoon.  Ei pienessä mielessänikään ole kuitenkaan käynyt, että oma seurakuntani olisi kaikessa oikeassa.  En tosin tiedä, missä asiassa se olisi väärässä, tai edes minä olisin väärässä, mutta varmaan sellaisiakin asioita on.  Mieleenikään ei ole tullut lähteä käännytysmatkalle toisinajattelevien keskuuteen ja jostakin syystä uskon, että myös meidän Herramme suhtautuu mokomaan pikkujuttuun aika lojaalisti.

Jeesuksen suuhun on pantu asioita, joista en lainkaan ole varma, sillä hänen väitetään sanoneen esimerkiksi, että ”lahkot ovat minulle kauhistus”, ikään kuin Jeesuksen aikana olisi ollut jo lahkoja.  Tai no.. miksipä ei… olihan niitä kirjanoppineita ja fariseuksia.  Näin on väitetty, että lahkon tuntee parhaiten siitä, että he uskovat ehdottomasti olevansa oikeassa, mitä Raamattuun ja sen teksteihin tulee.   Minäkin olen sitä mieltä, että pääasiallisesti Raamattu on oikeassa ja lähes kaikessa tapauksessa hyvä moraalinen opas.  Uskon myös kokeneen kääntäjän sanoihin, että käännetäänpä kielestä kuin kielestä, niin juuri koskaan ei alkuperäisteksti tule täysin autenttisena.  Kun suomenkielinen Raamattu on käännetty  useista perättäisistä käännöksistä, on aihetta epäillä, että niissä on useitakin virheitä. 

Tiedän eläneeni monessa asiassa väärin, mutta en hetkeäkään kuvittele, että vaihtaessani kirkkokunnasta toiseen saisin paremmin syntini anteeksi.  Jumala on antanut minulle omantunnon ja vapaan tahdon.  Ainoastaan tekemieni tekojen vilpitön katuminen antaa sen lujan pohjan, jolle uusi mielekäs elämä voi rakentua.

Jeesus on myös opettanut: ”Pysy siinä, minkä olet hyväksi havainnut.”

Olen siis ortodoksi, ja se on minulle hyvä kirkko.   Kyllä meillä ovat saaneet käydä myös Jehovan todistajat, joiden opeista en useinkaan ole samaa mieltä, mutta en katso itseäni riittävän päteväksi ”käännyttämään” heitä.  Kyllä hekin Raamattuun nojaavat. mutta he tulkitsevat sitä tavallaan.

Edelleen minä ihmettelen tuota tuhatta yhteisöä, sillä oikeasti olen sitä mieltä, että niissä on 999 liikaa.  En vain ole oikea ihminen kertomaan, mitkä niistä pitäisi lakkauttaa.  Ehkä ei mitään, kunhan ekumenia asetettaisiin oikealle paikalle ja me kaikki osaisimme kunnioittaa toistemme vakaumusta.

Erotaanko EU:sta?

En koskaan ole ollut oikein EU:n ystävä, en ollut edes kannattaja ennen tuohon järjestöön liittymistä.  Tuskinpa meitä sen sortin ennustajia montaa on, jotka osaisimme ennustaa mitä tapahtuu, jos Suomen kaltainen pieni maa jättää tuon kolmannen maailmanmahdin.  Sen verran solmuihin nuo asiat ovat jo menneet, että minun henkilökohtainen uskoni on, että kaikki olisi suhteellisen hyvin, jos olisimme alun alkaen pysyneet erossa unionista.  Eroaminen ei ehkä kuitenkaan enää olisi mielekästä, sillä se edellyttäisi myös uudenlaista rahapolitiikkaa.  Suomalaisten pankkien kunto tuskin sietäisi näin matalia korkoja, jotka EU on nyt mahdollistanut. Ilman muuta myös ulkomaankauppa kärsisi, joten pysytään vaan unionissa.

  

Mitä sitten tapahtuisi, jos järjestettäisiin kansanäänestys ?  Lopputulosta ei tietenkään aivan varmuudella voi tietää, mutta sen verran paljon meillä on asuntovelallisia, jotka hyötyvät matalista koroista, että olettaisin tuloksen olevan jotenkin EU-myönteinen.  Lopputulokseksi jäisi vain lasku, joita hallitus on muutenkin osannut jo järjestää ihan riittävästi. 

Ainoa selkeä hyöty EU:sta on ollut se, että saatiin Halla-aho pois kansallisesta politiikastamme, mutta tuskinpa silläkään enää on merkitystä, sillä ”persujen” kannatus on muutoinkin tippunut jo pienpuolueiden tasolle.  Tuskin EU-vastaisuudella enää kannattaa ratsastaa, sillä se on melkein kuin vastustaisi itseään.  Tuttua se toki on sekä hallituksellemme että muutamille muillekin poliitikoille.

Tynkkysen aloite kansanäänestyksen järjestämisestä sai kuulemma ”juhannuksesta huolimatta” yli 10 000 allekirjoittajaa. Minä kyllä sanoisin, että juhannuksesta johtuen, sillä kyllä kännipäinen suomalainen nimensä panee vaikka vekseliin, jos asia osataan esittää.

EU:sta eroaminen on sinänsä aika komplikoitu juttu. Periaatteessa voisi ajatella, että kyseessä on sen mittaluokan hanke, että se todellakin vaatisi kansanäänestyksen.  Toisaalta operaation seuraukset olisivat niin vaikeasti ennakoitavissa, että edes ammattiekonomistit tuskin ovat niistä yhtä mieltä.  Kansa tuskin pystyisi arvioimaan seurauksia mitenkään.  Missään tapauksessa minä en äänestäisi, sillä en uskaltaisi ottaa seurauksista vastuuta.  Ihan hyvin eduskunta voisi päättää asiasta. Hehän eivät muutenkaan kanna vastuuta juuri mistään, mikä menee huonosti.  Se on aina joko edellisen eduskunnan, edellisen hallituksen tai kansainvälisen tilanteen vika, riippuen ihan kulloisestakin poliittisesta tilanteesta.

Toinen vaihtoehto olisi, että äänestetään siitä, heitetäänkö arpaa. Siihen äänestykseen saattaisin ihan huvikseni osallistuakin.   

     

Ei tuule nyt, on tyyni nyt

Varsin koominen oli TuuliWatti Oy:n puhemiehen Antti Kettusen väittämä, että myrskyn aikana tuotetulla sähköllä voitaisiin kattaa 120 omakotitalon sähkön tarpeet koko vuodeksi. Kyllä Kettusen pitäisi tietää, että näin ei tehoja lasketa. Näin kyllä pyritään hämäämään kuluttajia ja kunnallisia päättäjiä. Ei ole olemassa varastoja, joihin tuo sähkö olisi sullottu ja sitä sitten jaettaisiin ihmisille.

Totuushan on, että myrskynkään aikana ei voida tuottaa sähköä muuta kuin sen päivän tarpeisiin. Meni monta päivää pilalle, kun kiukusta puhisin.

Tuulienergia on sekä kallista että oikeasti myös tarpeetonta, sillä käytännössä ei tuulella tuotettua energiaa voida käyttää ilman ”apuvoimalaitoksia.” Noiden apuvoimaloiden tulee olla riittävän tehokkaita varmistamaan sähkönsaanti tuulettomina päivinä, sekä sen lisäksi varmistamaan tuulivoimaloiden toimintakelpoisuus näinäkin aikoina. Tuulivoimaa ei siis oikeasti tarvita, sillä tuotantotaloudellisesti laskettuna tuulivoimaloista on vain haittaa.

Tuulivoiman tuotanto kirjoitamishetkellä. Lähde: Fingrid.
Asennettu kapasiteetti Suomessa: 1005 MW. Lähde: Suomen tuulivoimayhdistys ry.

Olenhan minä näitä haittoja luetellut paljonkin, mutta niinhän sitä sanotaan, että kertaus on opintojen äiti.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vibroakustinen oireyhtymä on tosiasia, jonka saksalainen tautiluokitus on T75.2. Jos on tautiluokitus, on myös tauti ihan riippumatta siitä, mitä mieltä Suomen tuulivoimalobbarit ovat.

Totta on myös, että Suomeen tuotavat sadat tuulimyllyt huonontavat kauppatasettamme miljardeilla euroilla, kun sekä myllyt että niiden rakentamiseen tarvittava työvoima tuotetaan ulkomailta.

Suomalaista veronmaksajaa ryöstetään myös tuulivoimatuen muodossa.

Rohkenen minä väittää, että yhteiskuntasopimustakin suurempi päätös olisi tuulivoimatuen poistaminen ja tuulivoiman asteittainen kieltäminen. Tähän ei ehkä Sipilän hallitus uskalla mennä, sillä ”Kepu” on suomen suurin kuntapuolue ja kunnallispoliitikot ovat niin aivopestyjä ja korruptoituja, että noita lupia on jaeltu melko avokätisesti. Myös hallituskumppani kokoomus puolustaa samalla omia intressejään, sillä suurin osa näiden tuulivoimayhtiöiden omistajista lukeutuu oikeistolaiseen leiriin.

Ainoat kriittiset äänet, tosin nekin aika vaimeasti, kuuluvat ”persujen” joukosta. Soinin perussuomalaisille kuitenkin tuntuu tärkeämpää olla hallituksen leirissä kuin kansakunnan kokonaisetu.

Tämänkään jälkeen en lupaa, että en koskaan ”persuja” äänestäisi, mutta kieltämättä äänestyksestä on sinänsä tullut vaikea pulma myös minulle. Tunnen kuitenkin satoja perussuomalaisia ja myönnän, että joukossa on joitakin ihan hyviä tyyppejä. Kokonaan eri asia on, ovatko he hyviä poliitikkoja.

Yhteinen piirre lähes kaikille nykypoliitikoille on oman edun tavoittelu, joka tarjoaa myös hyvän maaperän piilolahjonnalle. Piilolahjontaa on kaikenlainen sellainen etu, jota ei suoranaisesti voida lahjonnaksi väittää. Sellaista voi olla vaikkapa maan vuokra tai maa-aineksen myynti myllyjen pohjiksi.

Saksassa on nyt suuri ongelma, mitä tehtäisiin, kun on aikoinaan tehty vääriä päätöksiä. Sen verran jäljessä Suomi kulkee, että vielä ei ole tähän päästy.

Sopeutumattomattomat ja muut hörhöt

Suomeen syntyy uusia puoluerekisteriin tunkevia puolueita kun sieniä sateella. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö jo olisi riittävästi ihmisille sopivia puolueita, vaan on vain puolueisiin sopeutumattomia ihmisiä. Etupäässä kyse on siitä, että joku puolue ei ole tarjonnut juuri minulle riittävän näkyvää paikkaa poliittisella kartalla. Tosiasiassa ei näitä hörhöjä edes kiinnosta politiikka, vaan köllöttely julkisuuden laineilla. Paavo Väyrysen tapaiset kokeneet poliitikot ovat harvinaisuuksia tuossa hörhöjen joukossa, mutta samat motiivit tätäkin ”Paavo suurta” ajavat eteenpäin. Keskustapuolueen arvot ovat kyllä kohdallaan, mutta aivan väärät ihmiset johtavilla paikoilla. Oli siis aika perustaa Paavon oma puolue.

Näin teki aikanaan myös suuresti kunnioittamani Veikko Vennamo, ajauduttuaan ristiriitaan - ellen sanoisi peräti riitaan - Urho Kekkosen kanssa. Tämä isojen poikien riita jakoi kyllä silloista Maalaisliittoa, jonkalaista myllerrystä tuskin Väyrysen itsekäs uhoaminen saa aikaan.

Näitä eduskunnan ulkopuolisia järjestöjä tuskin moniakaan voidaan noteerata edes poliittisina puolueina. Tuskinpa yhdelläkään on tarjota mitään uutta politiikkaan. Osa vastustaa maahanmuuttoa, vaikka eivät tiedä miksi. Toiset taas puhuvat Sveitsin mallin mukaisesta suorasta demokratiasta, vaikka eivät tiedä, miten demokratia Sveitsissä toimii. Tuskin ylipäätään tietävät, miten demokratia toimii missään päin maailmaa.

Demokratia on sitä, että enemmistö päättää poliittisesta linjasta ja valitsee johtajansa. Jos minua ei valita, on minun vain tyytyminen siihen, että en tullut valituksi. Jos minut taas valitaan, on toisten tyytyminen siihen, että minut on valittu. Yhteisö kun yhteisö, niin aina olen ihmetellyt sitä, että kaikkein tyytymättömiä päätöksiin ovat ne, joilla ei ole ollut osaa eikä asiaa päätösten syntymiseen.

Kuva: Ville Lähde, kirjassa "Joku raja"

Olen antanut kertoa itselleni, että Suomeen on perusteilla myös uusi kommunistinen puolue, johon varmaankin valitaan jäseniksi vain entistä parempia kommunisteja. Kommunismi järjestelmänä on kautta maailman todettu mädäksi ja epäonnistuneeksi, joten minä kovasti epäilen, että näitä hyviä kommunisteja löytyisi mistään. Voi olla, että olen väärässä, mutta vallankumousta tässä maassa tuskin järjestetään ainakaan minun elinaikanani. Tehkööt sen jälkeen mitä tykkäävät, mutta jos edelleen näitä protestisia sirpalepuolueita perustellaan, ei maamme tulevaisuus todellakaan ole valoisa.

Onni onnettomuudessa on, että ainakin toistaiseksi nämä pienpuolueet ovat jääneet marginaaliin ja niiden merkitys on suunnilleen sama kuin Hintan Martoilla, paitsi että Martat katsotaan yleishyödylliseksi yhdistykseksi, kun taas nämä sirpaleet on katsottava kokonaishaitalliseksi.

Kalajoen karmea juhannus

Neljättä juhannusta päivystettiin Kalojen hiekkasärkkien juhannusjuhlilla pääsääntöisesti estääksemme nuorison sytyttävän kokoksi vasta rakentamaamme tsasounaa. Täytyy myöntää, että pahempaakin on vuosien varrella tullut nähtyä, vaikka en minä nyt aivan lastenjuhlina tapausta pitäisi vieläkään. Tosi kuitenkin on, että lastenjuhlathan ne edelleen ovat, sillä suurin osa osallistujista on lapsia, joiden menoja vanhemmat eivät luultavasti valvo.

  Kuva: Ville Ranta, kirjassa "Joku raja"

Ei tässä nyt ihan vanhempiakaan voi syyllistää, sillä tuskin he edes kuvittelevat niitä huvittelumuotoja, joita lapsille tarjotaan ja joihin nämä ajautuvat. 

Jo torstaina olin paikalla ja ihan sattumalta sain seurata, kuinka poliisi esti romanialaisnaisten liiketoimet ja ainakin pysyvä toimipiste jäi sillä kertaa perustamatta. Epäilemättä tätä maailman vanhimmaksi sanottua ammattia kuitenkin harrastettiin, sillä valvovia silmiä oli edelleen liian vähän. Alueella risteilevällä poliisiautolla oli rauhoittava vaikutus kokonaisuuteen, ja jopa minäkin kaikessa puritaanisuudessani kerkesin ajattelemaan, että ei tämä nyt aivan kauheaa ole. Perinteistä suomalaista juhannustahan vain vietettiin. Lapset joivat viinaa vanhemmiltaan salaa ja vanhemmat saivat tehdä samaa lasten näkemättä. Miten lie tuo kansainvälinen ”sukupuolivalistus” ohjelmaan sopinut. Ainahan tuokin on ollut perinteinen osa suomalaista juhannusta.

  Kuva: Ville Ranta, kirjassa "Joku raja"

Edellisvuosia rauhallisemmasta juhannuksesta kertoi myös se, että ensimmäinen hälytysajoneuvon ääni kuului vasta klo 22.15. Jos oikein muistan, niin ainakin edellisenä vuonna niitä oli jo ujeltanut puolen tusinaa tuohon ajankohtaan mennessä. Kyllähän tuotakin musiikkia saatiin loppuyöstä sitten kuunnella.

Kaiken kaikkiaan ihan rauhallisesti iltayö sujui. Vähän viinaa nuoriso tietenkin oli nauttinut, mutta kun ihastelin ja ihmettelin alueella toimivia benjihyppytorneja, niin ihmekös tuo. En minäkään noihin köysiin haluaisi selvin päin hirttäytyä.

Ainahan minä olen näkevinäni jonkinasteisia etiäisiä. Kieliiköhän Kalajoen viimeisen matkailutapahtuman näivettyminen Kalajoen matkailun lopullista kuolemaa? Perikalajokiseen tapaan tästäkin tapahtumasta on saatu jo riita aikaan, eikä se ainakaan positiivisesti vaikuta tapahtumaan, vaikka voihan tuokin olla pelkkä huhu.

Ikuisena tuulivoiman vastustajana sanon tietenkin, että nuo häkkyrät vievät sitten loputkin turistit. En tietenkään voi varmuudella tietää, että niin käy, mutta muualla maailmassa näin kuitenkin on käynyt, eikä tämä kuitenkaan ole mikään huhu tai pahanilkinen juoru. Tilastot vain kertovat niin.

Kaikkea hyvää minä Kalajoelle toivon, vaikka tästä ei nyt ihan uutta Karjalaa minulle tullutkaan. Täytyy kuitenkin todeta tuo sama, minkä jo aikaisemminkin olen kertonut.

Kalajoella on paljon mukavia ihmisiä, mutta he jäävät jotenkin itsekkäiden hörhöjen varjoon. Kalajoki ei ole mikään maailman napa, eikä täällä syntyminen takaa ylivertaisia kykyjä. Näitä mukavia kalajokisia vieraili kuluneena juhannusiltana tsasounallakin keskustelemassa milloin mistäkin aiheesta. Kiitos heille.

En ole enää siinä asemassa, että minun pitäisi suojella lapsiani Kalajoen juhannuksen kaltaisilta tapahtumilta, mutta nykytiedon valossa kieltäisin moiset huvitukset. Todettavahan minunkin on, että suureen lapsilaumaani sopii sekä hörhöjä että todella mallikkaita kansalaisia. Tuskinpa heistä monikaan on Kalajoen juhannusta juhlinut, enkä minä ole oppejani ”kerennyt” jakamaan. Näillä on mentävä, mutta varmaan eväät on jo syöty.