Tuulivoimalat ovat ongelmajätettä

Lähes jokainen suomalainen kunta on joutunut miettimään kantaansa tuulivoimaloihin, joita tuulivoimayhtiöt ovat koettaneet tuputtaa Suomeen uskossa, että suomalaiset veronmaksajat rahoittavat heidän liiketoimensa. Jotkut kunnat ovat suoraselkäisesti kieltäytyneet näistä häkkyröistä, mutta on niitäkin, jotka ovat langenneet tuulivoimayhtiöiden ansoihin. Näin tuulivoimayhtiöt markkinoivat rakennelmiaan:

”Tuulimyllyt tuottavat ympäristöystävällistä sähköä, ne voidaan purkaa milloin vain, ilman että jälkeen jäisi säteileviä aineita ja ne auttavat vähentämään CO2 päästöjä”.

No tottahan tuo ei ole!

Tämä kirjoitus on referaatti Pirjon blogissa olevasta käännöksestä, joka on poimittu saksalaisesta julkaisusta ja perustuu saksalaisiin kokemuksiin, joiden seurauksena Saksa on nyt joutunut kohtaamaan tuon kammottavan totuuden. Energiatekniikan asiantuntijana ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörinä voin vain vahvistaa lukemani, jota nyt koetan referoida. Vuoteen 2005 asti myllyjen jätteet vietiin kaatopaikoille, mutta lopulta laki kielsi toiminnan. Tämän jälkeen on myllyjen siivet joko viety kokonaan pois maasta tai koetettu kierrättää, mikäli kierrätys on mahdollista. Noin 20% materiaalista on kuitenkin jätettä, jota ei mitenkään voida kierrättää. Se, mitä kaikkea tuolle jätteelle tapahtuu, on hyvin seikkaperäisesti selvitetty tuossa mainitsemassani Pirjon blogissa, joten suosittelen sen huolellista lukemista. Tässä yhteydessä voin vain todeta, että näin se on. Tietysti kaikki voidaan lopulta kierrättää, mutta se on vain sikamaisen kallista. Mistä tuo hinta koostuu, selviää tuosta kirjoituksesta, jonka nimi on ”Tuulivoima – lasku tulee vasta lopussa” – nimi on todella osuva. Osuva siksi, että todelliset kustannukset syntyvät vasta myllyjen hävittämis- ja purkamisvaiheesta. Jos myllyt ylipäätään joskus ovat jotain tuottaneet- tuotto vain harvoin rittää kattamaan edes myllyjen osto-, rakentamis-, purkamis- ja hävittämiskustannuksia. Sääliksi käy niitä hyvää tarkoittavia maanomistajia, jotka saattavat joutua noiden kustannusten maksajiksi. 

 

Saksa on rikas maa Suomeen verrattuna, mutta sekin kipristelee noiden kustannusten kourissa, ja ns. energiakäänne, josta Saksassa vielä pieni aika sitten riemuittiin, on nyt aiheuttanutkin lähes maansurun koko kansassa. Tuulivoima on tuonut tullessaan ainoastaan ongelmia. Laajoilla alueilla maan arvo on laskenut, sähkön hinta on noussut ja sähkönsiirtojärjestelmissä on esiintynyt tuulivoimaloiden aiheuttamia häiriöitä. Pahinta kaikessa: yksikään voimayhtiöiden lupauksista ei ole toteutunut.

En tiedä, ymmärretäänkö me Suomessa edes pelätä, mutta ainakin joku Saksassa konkurssin kärsinyt tuulivoimayhtiö on pyrkinyt Suomen sähkömarkkinoille uskoen, että suomalaiset ovat sen verran höyrähtäneitä, että veronmaksajilta voidaan nyhtää rahaa myös saksalaiselle konkurssiyritykselle.