Kaikkien puolueiden vastustaja

Varmaan, jos olet lukenut näitä blogejani, olet varmaan huoannut, että olen melkein kaikkien puolueiden vastustaja. Näinhän se tavallaan onkin, ja mielestäni tämäntyylisten blogien tarkoituskin on puuttua epäkohtiin. Kaikista puolueista löytyy epäkohtia ja todella huonoa politiikkaa, mutta löytyy myös hyviä puolia.

Uudet puolueet eivät ponnista voimaansa siitä, että ne tarjoaisivat ratkaisun ihmisten ongelmiin. Lähtökohtaisesti ne ovat vallanhimon aikaansaannoksia, joilla ei oikeasti ole mitään poliittista agendaa. Ne syntyvät perustajansa vallanhimosta ja kykenemättömyydestä vaikuttaa entisen puolueen sisällä. Yleensä ne myös kuolevat omaan mahdottomuuteensa ja tuon agendan puutteeseen.

 

Perussuomalaisten tapaiset nousut ovat erittäin harvinaisia, eikä sellainen olisi ollut mahdollinenkaan ilman SMP:n luomaa pohjaa. Vaikutti aluksi todella siltä, että tämä puolue parhaansa mukaan pyrkii ajamaan tämän maan etua ja samalla myös meidän ihmisten etua. Varmaan aluksi olikin näin, mutta vähitellen puolue liukui aivan samaan pöpeikköön, jossa muut puolueet jo olivat. Henkilökohtaiset pyrkimykset ohittivat yhteisen edun, eikä kokonaisuudella ollut enää merkitystä. Todella ”hyvät persut” erotettiin puolueesta, koska he olisivat muodostaneet mahdollisen uhkan sille sisäsiittoisuudelle, jota itävä natsi-idealogia piti sisällään. Ei puhe puolue-eliitistä suinkaan tuulesta temmattu ole, vaikka kaikki vielä puolueen jäsenkirjan omaavat muuta pyrkivät väittämäänkin. Myöskään EU:n vastustaminen ei suinkaan perustu ajatukseen kansallisesta edustamme, vaan siihen tosiasiaan, että nämä niin sanotut isänmaalliset puolueet ovat sitä suuremmissa vaikeuksissa, mitä kansainvälisessä yhteisössä elämme. Pohjimmiltaan juuri samaan perustuu maahanmuuttovastaisuus. Sitä ei luulisi olevan maassa, jonka kansalaisista joka neljäs on ”mamuna” jossain muualla. Ongelmamme ei suinkaan ole maahanmuuttajat vaan maastamuuttajat. Taitavat olla maastamuuttajat niin hyvin poliittisesti jakautuneita, että yksikään puolue ei ole ottanut miksikään teemaksi ”maastamuuton kustannukset on laskettava”. Tosiasiassahan nämä kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna maahanmuuton kustannuksiin, vaikka pitäisimmekin tätä ”sijoitustamme” kustannuksena.

Poliittisen puolueiden mädännäisyys ei tietenkään rajoitu vain perussuomalaisiin. Kaikilla muillakin puolueilla on joku asia, joka on selvästi yhteisen edun vastainen, mutta tuo jotain hyvää joko yksilöille tai pienelle joukolle ihmisiä. Yleensä edunsaajien joukko Suomessa on alle 20% kansasta, tai vieläkin pienempi. Yleensä puolueiden kannatus rajoittuu tuohon 20 prosenttiin, mutta tuossa luvussa on jo paljon ihmisiä joilla ei oikeasti ole mitään käsitystä siitä, mistä oikeasti on kysymys. Tämäntapaisesta suuntauksesta ovat parhaiten hyötyneet vihreät, sillä koko puolue pyörii ymmärtämättömien varassa. On erittäin vaikea löytää tuosta politiikasta mitään, mistä olisi hyötyä koko maalle.

SDP vastustaa koulutusleikkauksia, mutta on kautta historiansa pitänyt puolueen jäsenkirjaa suurempana pätevyystodistuksena kuin joitakin koulutuksella hankittuja papereita. Maan kilpailukykysopimusta vastustettiin niin paljon kuin se parlamentaarisin keinoin oli mahdollista. Kokoomus on aina seisonut suuryritysten ja suurimpien veronmaksajien rinnalla, pyrkien ajamaan heidän ja vain heidän etujaan. Vastaavat intressiryhmät löytyvät kaikkien muidenkin puolueiden takaa, mutta kansallista etua ei yksikään puolue ole oikeasti ajanut.

Kaikille puolueille yhteisenä kommenttina voisin sanoa: Älkää vastustako koulutusleikkauksia, jos kerran toimitte kuitenkin niin, että pätevyydellä ei ole väliä, kunhan on sopiva. Mieluiten vielä henkilö, joka on puoluejohdon tai puolueen talutusnuorassa.