lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kunka tärkeää on kielitaito?

Vaikka minulla on varsin korkeatasoinen yliopistokoulutus, en silti oikein ymmärrä tätä ”haasteellista” nykysuomea, puhumattakaan vieraista kielistä, jotka olen unohtanut ajat sitten. Jotta en nyt itseäni yliarvioisi, sanon, että olen vähintään keskivertosuomalainen ja oletan hallitsevani tämän kielemme vähintään kohtalaisesti. Kuten jo tunnustin, vieraita kieliä en puhu, vaikka jotain tankeroenglantia ehkä osaisinkin. Tankeroa alkaa olla myös ruotsinkielen taitoni, vaikka minulla on peräti kaksikielisyystodistus. Joka kielitaitoa oikeasti työssään tarvitsee, se sitä sitten tarvitsee. Suurin osa meistä suomalaisista vain papereita saadakseen. Näitä papereita tarvitsevat sitten vain keskitason virkamiehet, mutta eivät kansanedustajat, ministerit eikä edes presidentti. Nämä ovat tehtäviä, joissa tarvittaisiin oikeaa osaamista... siis ainakin tarvittaisiin. Ei kielitaitokaan haitaksi ole, mutta ei useinkaan kovin välttämätön. Minulle ei kielitaidottomuus ole koskaan ollut ongelma, sillä minulla on paperit ja hyvä tulkki.

En siis pyri aliarvioimaan kielitaidon merkitystä, mutta en oikein jaksa hyväksyä sen yliarviointiakaan. Virkamiesruotsin vaatiminen on täysin perusteetonta suomenkielisillä alueilla, joissa monilla täysin kielitaidottomilla ihmisillä on jotenkuten hankittu kielitodistus. Kielitaidottomuudesta huolimatta heillä siis on tämä todistus, mutta onneksi he eivät koskaan ole joutuneet käyttämään muuta kuin suomen kieltä. Kunkin työn kielitaitovaatimuksen voi tietää vain se ihminen, joka on palkkaamassa työntekijää tähän tehtävään. Jättäkäämme se siis hänen huolekseen.

Olen myös ihmetellyt, mitä tekemistä suomen kielen taidolla on kansalaisuuden kanssa. Kyllä kotouttamisen pitäisi riittää ja jälleen kielitaidon arviointi voitaisiin jättää työnantajan vastuulle. Selvää on, että lääkärin tulee ymmärtää suomea, mutta Nokian insinöörin ei välttämättä. Kyllä molemmat ovat kuitenkin ihan hyvä lisä paikkaamaan meidän akateemisien maastamuuttajien jättämiä aukkoja. Jos minä olisin Kempeleen kuningas, säätäisin lain, että kotouttamiskoulutuksessa ainut hyväksyttävä kieli olisi suomen kieli, jolla pärjää kaikkialla Suomessa. On kauhea ajatella jonkun pakolaisen kotouttamista, jossa hän saa kotouttamiskoulutuksen ruotsin kielellä ja hänet jätetään ”rannikon vangiksi”, koska hän osaa vain arabiaa ja hieman ruotsia. Pystyy ostamaan kahvit Pietarsaaressa, mutta kuolee nälkään Kuopiossa. Suomen kielellä saisi jotain suuhunpantavaa molemmissa paikoissa. Puhtaasti ruotsinkielisiä paikkoja ei Suomessa montaa ole. Kaikki kunnia ruotsin kielelle, se on käypä kieli esim. Ruotsissa, vaikka siellä asuukin suomenkielisiä paljon enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä.

Tässä nyt sitten taas minun teesini:

Kotouttamiskoulutus pakolliseksi maahanmuuttajille ja siinä pääpaino suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppimiselle. Kielitaitovaatimus pois kansalaisuushakemuksista ja se työnantajan huoleksi.

Rasisteille ja muille ”maahanmuutokriittisille” tiedoksi, että hyvin monet ”mamut” ovat hyvin kielitaitoisia ja korkeasti koulutettuja. Toki joukossa on oppimattomia ja vähemmän koulutettuja, aivan kuin suurin osa rasisteista.

Englannin koulutukseen joutunut ja sitä vastustanut Kuopion poliisi törmäsi tilanteeseen, jossa ulkomaalainen turisti tuli kysymään neuvoa. Turisti yritti ranskaksi. Eei onnistunut. Sitten kokeili englanniksi ja saksakasikin, mutta sama tulos. Vieläpä kokeiltiin paria muutakin kieltä, mutta ei auttanut. Lopulta turisti luopui toivosta ja jatkoi matkaansa, jolloin poliisimies totesi kumppanilleen: ”Siinäs näet, ei kielitaidosta ole paljonkaan hyötyä, hääkii puhu ainaki kuutta kieltä, mutta ei auttant.”

Niin että silleen. Kielitaitoa tarpeen mukaan, mutta ei muodon vuoksi. Muodoilla on merkitystä vain missikilpailuissa.


Kuvahaun tulos haulle kielitaito


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti