Minä porvari

Olen kai kirjoittanut asiasta aikaisemminkin, sillä aina olen ihmetellyt tuon sanan käyttöä,  mielestäni varsin epäasiallisissa yhteyksissä. Minä sain tuon leiman otsaani jo murrosikäisenä menemällä ”väärän” urheiluseuran harjoituksiin. En todellakaan ymmärtänyt, miten erosin muista saman ikäisistä pojista, mutta kannoin tuon nimityksen mukisematta. Myöhemmin rupesin sitten ottamaan selvää tuon sanonnan alkuperästä. Alun alkaen sana on kai lähtöisin latinasta, mutta suomen kieleen se on rantautunut ranskankielestä. Sen alkuperäinen merkitys on ”kaupungin asukas”, joten aivan oikein, kyllä minä jo melko nuorena olin porvari. Ilmeisesti tätä pidettiin jonkinlaisena vastakohtana maalaisille, jotka eivät siis olleet porvareita.

Marxilainen kommunismi alkoi latoa joitakin kielteisiä asioita sanan yhteyteen. Tämä perustui taas ajatukseen, että elämä kaupungeissa oli jotenkin helpompaa kuin elämä maaseudulla, jossa ihmiset joutuivat tekemään kovaa työtä. Toki työtä tehtiin myös kaupungeissa, mutta se oli niin erilaista, ettei kyntämään oppinut ”maajussi” sitä edes työnä pitänyt. Kun sana alkoi politisoitua, olikin porvarin vastakohta maalainen.  Eipä olisi Sipilän hallitustakaan sanottu ”porvarihallitukseksi.”

Nimenomaan Suomessa sana on saanut jotenkin vääristyneen, joskus jopa huvittavan, leiman. 

Mieleeni tulee tapaus, jolloin istuin ystäväni kanssa Hälläpyörä-nimisessä ravintolassa Hämeenlinnassa. Varmaan se oli joku ihan hyvä pihvi, jota söimme, kun se niin herätti - jonkun laitapuolen kulkijan mielessä - närää. Mies istui viereiseen pöytään ja osoitteli meitä sormellaan, hokien: ” Porvari… porvari syö”.  Kun mies ei ilmeisesti saanut riittävästi huomiota, hän lisäsi: ”Kyllä teillä porvareilla menee hyvin.”  Ystäväni katsoi miestä ystävällisesti hymyillen ja totesi: ”Eikös vain! Rupea sinäkin porvariksi.” Se keskustelu loppui siihen. Oikeasti en edes tiedä, mikä oli ystäväni poliittinen kanta, sillä siihen aikaan ei niistä asioista paljon puhuttu. Ehkä sillä ei silloin ollut merkitystä.

Kuten olen kertonut, myöhemmin aktivoiduin hieman poliittisestikin, mutta aina minulla on ollut lieviä vaikeuksia löytää poliittista kotia. Melkein jokaisella puolueella on mielestäni sekä hyviä että huonoja asioita ohjelmassaan. Hyvää asiaa olen valmis kannattamaan, mutta huonot asiat tyrmään mielessäni. Ehkä tästä syystä en oikein sovi minkään puolueen profiiliin. Saatan kannattaa ihan hyvin ”väärän” ihmisen tekemää ehdotusta, ja sehän ei nykyisen puoluekurin aikana ole sopivaa.

Jos joku haluaa minut leimata porvariksi, niin siitä vaan. Historia kertoo, että sukulaisiani on sisällissodassa ollut molemmilla puolilla, josta en todellakaan ole ylpeä.  En siis häpeä sitä, että olivat jakautuneet kahtia, vaan sitä, että ylipäätään olivat tuossa häpeällisessä konfliktissa mukana.

Muistan, miten promoottori Eelis Askille sanottiin, että hänen suojattinsa, Euroopan mestari  Olli Mäki on kommunisti. Siihen Eelis vastasi: ”Ei... kyllä Olli on leipuri.”. No ei Olli kai ollut leipurikaan, mutta tietojeni mukaan hänen kotonaan oli kyllä kotileipomo.

Jonkinlaisessa ajanlaskussa porvareiksi luokiteltiin myös kauppiaat ja ammatinharjoittajat. Tuossa luokittelussa Olli oli siis porvari, vaikka taisi kotikaupunkinsa Kokkolan valtuustossa istuakin SKDL:n jakkaralla.  Uskon kuitenkin Eeliksen tuolla vastauksellaan halunneen sanoa: ”Mitä se tähän kuuluu?”

Monilla asioilla ei ole mitään poliittista merkitystä, mutta meillä suomalaisilla tuntuu olevan taipumus sotkea politiikka vähän joka asiaan, ymmärsimmepä sitä tai emme.   

SVUL:n ja TUL:n mies, mutta kavereita kuitenkin.