Suomi kriisissä

Sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan jälkeen Suomi ei oikeasti ole ollut koskaan kriisissä.  Toki tiukkoja paikkoja on ollut ja joskus taloudellinen tilanne todella tukala. Yleensä kansa on jossakin vaiheessa ymmärtänyt asian, kun ”rautalangasta on väännetty”.  Yleensä nämä rautalangan vääntäjät ovat olleet maamme johtajia. Kekkosen aikana se oli presidentti. Presidentin vallan riisumisen jälkeen sitten pääministerit. 

En koskaan ole ollut ”kepulainen” eikä minusta koskaan sellaista tule, mutta täytyy myöntää, että merkityksellisimmät Suomen luotsit ovat vaikeina aikoina olleet kepulaisia, kenties Paasikiveä lukuun ottamatta.

Kekkonen puhui televisiossa 1975, jolloin Suomessa oli senaikaisen mittapuun mukaan lama.  Maassa oli 60 000 työtöntä, joka ei juurikaan ole mitään, jos sitä verrataan tämän päivän lukuihin.  Sen aikainen todellinen kriisi oli hallituskriisi, sillä Suomen sekavassa poliittisessa tilanteessa ei maahan meinattu saada hallitusta. Se oli aikaa, jolloin presidentillä oli vielä valtaa, ja niinpä Kekkonen lupasi ”runnoa” maahan toimintakykyisen hallituksen. Sen hän myös teki ja nimitti politiikan ulkopuolelta Martti Miettusen ns. hätätilahallituksen pääministeriksi. Maahan saatiin toimintakykyinen hallitus, joka luotsasi Suomen kuiville.

Seuraava vakavampi tilanne syntyi sitten pankkikriisin aikoihin, jolloin pääministerinä oli Esko Aho. Ehkä silloinkin voitiin pahalla silmällä katsoa maassa olevan jonkinasteisen laman, joka kosketti lähinnä yrityksiä ja tietysti sitä kautta myös työntekijöitä.  Ihan tarkasti en muista, mitä silloin tapahtui, sillä olin ”paennut” tätä vaikeaa aikaa opiskelemaan, eikä se oikeastaan koskettanut minua. Muistan kuitenkin televisiokuvan, jossa Esko Aho talutti Suomen pankin silloisen pääjohtajan ulos pankista. Se taisi olla senaikaisen laman käännekohta.

Myös Juha Sipilä joutui Suomen peräsimeen vaikeina aikoina.  Sipilä piti poliittisen uransa alkuaikoina varsin merkittävän puheen, joka muistutti suuresti Kekkosen 1975 pitämää puhetta. Kekkosen ja Sipilän puheiden yhteisenä tekijänä oli hallituksen muodostamisen vaikeus, sekä talous. Sipilä oli täysin samalla asialla kuin Kekkonen aikoinaan. Sipilä puhui vain varovaisemmin sanakääntein.  Luultavaa on, että Kekkosen pitkä kokemus politiikassa toi hänen sanoilleen painoarvoa, jota Sipilä ei vielä silloin saanut.  Selvää kuitenkin on, että Sipilän talouspolitiikka pystyy nostamaan taas Suomen, mutta päättäväisyyttä ja lujuutta Juha tarvitsee.  Tuskin koskaan aikaisemmin meillä Suomessa on ollut niin vahvaa, mutta osaamatonta oppositiota kuin on juuri nyt. 

Tämän toistaiseksi viimeisimmän vaalikauden aikana Sipilä on jo kerran onnistunut pelastamaan tämän hallituksen, siitäkin huolimatta, että jotkut änkyttivät jotain Sinisten kannatuksen vähyydestä. Taisi olla Martti Miettusella vielä pienempi kannatus, mutta niin vain Suomi nousi. Uskon, että nousee myös tämän hallituksen aikana, jos ei oppositio onnistu sabotoimaan hallituksen toimia.

”Kiky”-sopimuksen osittainen vesittäminen on kyllä paha merkki.